Uuden kotimme remontti etenee hitaasti, mutta varmasti. Kärsimättömälle se on kieltämättä tuntunut ajoittain etenevän nimenomaan hitaasti. Arkikiireiden ohella yläkerta on kuitenkin saatu valmiiksi, vaikkakin siellä on vielä jäljellä pientä viilattavaa ja viimeisteltävää, jotka tehdään ajan kanssa. Mutta seuraavaksi voimme siirtyä alakertaan, missä meitä odottaa kolmessa huoneessa vanhojen tapettien poisto ja seinien maalaus. Unohtamatta kylpyhuoneen uusimista sekä kaikenlaisia sekalaisia tehtäviä listojen maalauksesta lamppujen kiinnitykseen. Jotta homma ei tuntuisi liian loputtomalta etenemme huone kerrallaan ja olemme listanneet mitä missäkin tehdään.
Vaikka ympärillä tapahtuu kokoajan, yhtenä päivänä keittiössä saattaa pauhata sirkkeli ja päivittäinen vasaran pauke on aivan normi arjessamme, haluan kodista silti toimivan sekä kodikkaan. Mieheni ihmettelee miksi näen vaivaa sommitella ja nakutella tauluja seiniin, sillä huoneen ilme muuttuu vielä. Mutta minulla on jalo taito kotiutua paikkaan kuin paikkaan vaikkakin vain hetkeksi. Olen tästä saanut kuulla myös ulkomailla, kun olen jo järjestänyt omat vaatteet kaappini ja astettunut taloksi, muiden vasta availlessa laukkuaan.
Olohuoneemme koki suurimman pyörityksen kalusteissa, sillä se on puolet pienempi verrattuna edelliseen asuntoomme. Näin ollen huonekaluista muutamat vaihdoimme sirompiin, kevyemmän tunnelman vuoksi ja osa sai uuden elämän muualta asunnosta. Tuttu vihreä sohva sai jäädä, vaikka harkitsimme koirankarvojen vuoksi sen vaihtoa nahkaiseen, mutta miksi laittaa ehjää pois? Televisiossa teimme silti vaihdon tyylikkäämpään Samsungin Frameen, sillä halusimme television vievän vähemmän tilaa sekä vähemmän huomiota herättävän. The Frame on ollut jo pitkään haaveissa, nähtyäni sen kerran ystävälläni.
Seinälle hankimme klassisen String hyllyn. Näin sitä voi jatkaa tarpeen mukaan tulevaisuudessakin. Väriksi valitsimme valkoisen ajatellen, että seinistä tulee värilliset kun remontti sinne asti etenee. Vielä tila kaikuukin valkoisuutaan, mutta haluamme huoneen ilmeestä nykyistä lämpimämmän, silti niin että se säilyisi pienen tilansa vuoksi avarana. Voi olla ettei olohuoneeseen tulekaan tapetteja muista kodin huoneista poiketen.
Maailman mukavimman nojatuolin teetätimme ruotsalaisessa firmassa nimeltä Conform. Conform on erikoistunut nojatuoleihin, jotka ovat nimensä mukaisesti erityisen mukavia ja mukautuvia. Olen vuositolkulla haaveillut kunnon nojatuolista, sellaisesta johon ei selän taakse tarvitsisi väännellä tyynyjä tuomaan ryhdikkyyttä ja noja olisi muunneltavissa istujan mukaan sekä sellaisesta joka kestää tietenkin myös aikaa. Conformin tuotteet valmistetaan Etelä-Ruotsissa Holsbybrunnissa pitkälti käsityönä. Tuolit ovat kestäviä ja pitkäikäisiä – niiden on tarkoitus vanheta yhdessä käyttäjänsä kanssa.
Kattoon olen harkinnut vanhaa kristallikruunua. Joskus lapsena halusin sellaisen kovin meidän kotiimme. Koska äitini ei kuitenkaan ymmärrettävistä syistä loisteliasta kruunua olohuoneesemme halunnut, päätin että sellaisen itselleni aikuisena hankin. Toistaiseksi balilainen lamppumme on silti valaissut marraskuun pimeydessä. Nähtäväksi jää, tuleeko vastaan upeampi. Tänne se vihdoin sopisi!
Miltäs kuulostaisi letut, jossa ei ole vehnäjauhoja tai sokeria? Epäilyttävän terveellisiltä? Kaiken lisäksi ne ovat herkullisia sekä helppoja valmistaa. Juuri tämän vuoksi ne kuuluvat meidän hitaisiin sunnuntaiaamuihin. Olemme kokeilleen eri variaatioita, jopa ilman kananmuniakin ja kaikki ovat toimineet!
Parhaimmillaan letut ovat tuoreiden marjojen kanssa, loppuvuodesta rinnalla toimii myös omenat ja kaneli. Isänpäivän kunniaksi mukaan voi laittaa kermavaahtoa, johon makua saa lisäämällä raastettua sitruunan kuorta ja jogurttia.
Makeampaa kaipaava voi lisätä päälle hunajaa tai siirappia.
Baanani- kauraletut (4hengelle)
2dl kaurahiutaleita
1dl kauraleseitä
2 kpl banaaneja
2 kpl kananmunia
3 dl kauramaitoa tai vettä
Soseuta banaanit. Sekoita sose ja loput ainekset kulhoon. Anna taikinan turvota vähintään 15 minuuttia. Voit halutetessasi muunnella sisältöä, mutta taikinan pitää pysyä paksuhkona. Paista lettupannulla ja lisää koloihin tilkka rypsiöljyä. Kaada taikinaa koloihin ja anna paistua keskilämmöllä, kunnes pinta on hyytynyt. Käännä letut ja paista vielä hetki toiselta puolelta.
Vuosi vuodelta olen alkanut arvostaa enemmän aikaa. Hetkiä, jotka saan viettää minulle tärkeiden ihmisten kanssa sekä myös niitä hetkiä, kun saan olla aivan yksin. Aikaa, joka juoksee ohi huomaamatta kuin tuulahdus hiuksissa.
Tavaran täyttäessä nurkat, on lahjanakin kiva saada ennemmin aikaa. Minua ei siis olisi voinut enempää ilahduttaa, kun saimme lahjaksi ystäviltämme tutustumisen Fiskarsin ruukkiin lasinpuhalluskurssille. Kivasti oli vielä osattu valita yksi lempi kesänviettopaikoistamme.
Bianco Blu -lasistudio sijaitsee Fiskarsin ruukissa Paja-aukiolla. Siellä meidät otti vastaan rento Tarmo, joka on yksi studion omistajista. Saimme alkuun itse valita Tarmon vaihtoehdoista mitä haluamme tehdä. Jotenkin me päädyimme siinä kaikessa puheensorinassa molemmat samanlaisiin maljakkoihin.
Olisimme kuitenkin voineet valita eri muottivaihtoehdoista sekä väreistä. Olisi myös ollut mahdollista tehdä esimerkiksi kuusenpalloja, tuikkukippo, pienen lasilinnunkin oli joku puhallellut. Oluttuopin tekooon ei meidän aika kuitenkaan riittänyt- sitäkin mietimme. Teimme molemmat omalla vuoroillamme työmme Tarmon samalla avatessa lasinpuhalluksen saloja. Hänen tekemänä kaikki tietenkin näytti syntyvän kädenkäänteessä, mutta taito on vuosien kokemuksesta ja kulkenut heillä suvussa.
Bianco Blu tarjoaa paljon eri kurssivaihtoehtoja. Kaikki peruskurssit ovat tarkoitettu aloittelijoille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta lasinpuhalluksesta. Valikoimasta löytyy myös jatkokursseja alkeiskurssin käyneille. Me olimme ihan kahdestaan, mutta minimi ryhmän koko on yleensä 4 ihmistä, lisämaksusta on tarjolla myös privaattikursseja.
Syksyisin on hiljaisempaa, joten jos haluaa välttää ruuhkia, kannattaa suunnata puhallukseen vasta silloin. Jos jokin ajankohta askarruttaa, voi sitä tiedustella studiolta suoraan sähköpostitse. Kursseja järjestetään läpi vuoden, vaikka myymälä ei olisikaan auki.
Meillä kahden maljakon tekemiseen meni noin tunti. Tämän jälkeen ne vielä poltettiin ja hiottiin eli kurssin jälkeen työt ovat mahdollista saada kotiin postitettuina tai noutaa itse myöhemmin. Hyvä puoli lasinpuhalluskursseissa on, että ne sopivat lahjaksi tai itselle, oli sitten nainen tai mies. Iälläkään ei niin ole väliä, pienin puhaltaja on ollut 5- vuotias.
Onneksi maljakon muotoon vaikuttaa puhalluksen voimakkuus eli meidänkin kaksosista tuli melkoisen erilaiset. Laitan kuvia Instan puolelle millaisia maljakoista tuli. Käykäähän kurkkaamassa!
Lisätietoja osoitteesta
Muuttomme myötä olen taas aktivoitunut kirppisten koluamiseen. Vaikka tarkoitus ei olekaan kotiimme kaikkea löytää käytettynä, lähtökohtana on välttää uuden ostamista. Miksi hankkia uutena, jos käytettynä voi löytyä laadukkaampia, edullisempia ja persoonallisempia vaihtoehtoja? Ennen tavarat tehtiin kestämään kulutusta sekä aikaa. Niinpä pienellä kunnostuksella vanhastakin saa usein uudenveroista. Lisäksi jos vähän tietää mistä kirppiaarteet ovat peräisin, niitä vaalii ja arvostaa enemmän. Eikä mikään tietenkään voita fiilistä hyvistä kaupoista, kun sellaiset kohdalle osuvat.
Listasin pari omaa vakio kirppistä, jotka ovat minun "luottopaikkoja" löytöjen tekemiseen.
Kierrätyskeskukset
Olen heikkona erityisesti vanhoihin astioihin. Kierrätyskeskukset ovat parhaita etsiessä jotakin tarpeellista kattaukseen. Hinnat ovat yleensä huokeita, joten kuppisetinkin raaskii ostaa vaikka viikonlopun satunnaiseen juhlaan ja palauttaa bileiden jälkeen pois tilaa viemästä. Piknikille matkaajakin voi muutamalla eurolla hakea kauniit viinilasit kertakäyttöisten sijaan.
Suosikkini on etenkin Suomenojan kierrätyskeskus, siellä etenkin astioiden valikoima on runsas ja esillepanot ovat selkeästi väreittäin, yleisilme on muutenkin siisti. Myynnissä on myös edullisesti leikkokukkia ja ilmaista kahvia on aina tarjolla!
Huonekaluja etsiessä kannattaa suunnata Suomen suurimpaan kierrätyskeskukseen Nihtisiltaan, jonka valtava halli on sekamelska täynnä sänkyjä, lipastoja, keittiöpöytiä, nojatuoleja ja jopa kylpyhuoneen laattoja. Nihtisillasta saattaa tehdä myös taidelöytöjä, sillä myös taulujen suhteen valikoima on melkoisen hyvä.
Huonekaluja etsiessä kannattaa suunnata Suomen suurimpaan kierrätyskeskukseen Nihtisiltaan, jonka valtava halli on sekamelska täynnä sänkyjä, lipastoja, keittiöpöytiä, nojatuoleja ja jopa kylpyhuoneen laattoja. Nihtisillasta saattaa tehdä myös taidelöytöjä, sillä myös taulujen suhteen valikoima on melkoisen hyvä.
Tori.fi
Internetissä toimivista osto- ja myyntikauppapaikoista Tori.fi on mielestäni tällähetkellä parhain. Valikoima on laaja ja itse olen Torin kautta saanut parhaiten tehtyä kauppoja myös myyjänä. Selkeää sivustoa on helppo käyttää ja se sopii myös niille joilla ei ole aikaa kierrellä kirppiksiä. Hakuvahdilla voi etsintää helpottaa entisestään, sillä nopeus on valttia, parhaat tarjoukset menevät nopeasti. Miinuksena maittikoon ajoittain huonot kuvat ja suppeat tuotetiedot.
Espoon Kontti
Espoon Ikean lähellä sijaitseva sijaitseva Espoon Kontti tuottaa varoja Suomen Punaisen Ristin avustustyöhön. Huonekalut ovat hyväkuntoisia ja siellä tekee myös erikoisempia löytyjä. Hinnat ovat hieman Kierrätyskeskuksia korkeammat, mutta tavara usein parempikuntoista. Hinnoittelu ei silti käy lompakolle. Esimerkiksi verantamme moitteettomassa kunnossa olevat Bonanza tyyliset tuolit maksoivat Kontissa 12€/kpl (Niitä muuten jäi vielä kaksi odottamaan uutta kotia). Lasten kanssa liikkuville vielä vinkattakoon, että myös lelupuoli on siisti ja valikoimaltaan hyvä.
Kuortaneen Kirppis
Kuortane kirppis on yksi suosikeistani ja punaisella talolla ajellessamme käymme aina tutkimassa kyseisen kirpputorin valikoiman. Sieltä mukaan on lähtenyt esimerkiksi eteisen Wieniläistuoli kympillä, jonka pari oli harmillisesti pilattu sitä korjatessa. Matkaan on myös lähtenyt maljakoita sekä meidän makuushuoneeseen sijoitettu kukkataulu. Käytetyn tavaran lisäksi tarjolla on käsityöläisten tekemiä villasukkia ja kauniita lapasia, joita en kuitenkaan kesäisin ole koskaan ostanut, hypistellyt vain loputtomiin, koska ne eivät olleet ajankohtaisia. Nyt ne ovat kylmien varpaideni myötä palanneet mieleeni.
Tattarisuon Antiikki
Tattarisuon teollisuusalueella sijaitsevassa tuhat neliöisessä hallissa kiemurtelee kapea kulkuväylä, ympärillään korsteltuja huonekaluja, kullattuja kehyksiä, katosta roikkuu kristallikruunuja, silmät eivat meinaa pysyä mukana. Paikka on tunnelmaltaan, kuin sekoitus kierrätyskeskusta ja antiikkiliikkeettä, kivan kodikas. Viime päivien aikana hallissa on kuitenkin myllertänyt uudistus ja visuaalisuuteen on kiinnitetty enemmän huomiota. Facebook kuvien kautta uudistus näytti kauniilta. Valikoima Tattarisuon Antiikissa on pääasiassa vanhempaa, 1900-luvun alkupuolen ja 1800-luvun lopun tavaraa. Jotain uudempaa ja uusvanhaakin löytyy. Kuolinpesät ja muuttojäämistöt ovat tavaran pääasialllinen alkuperä. Myymälä myös vuokraa tuotteitaan. Tämä on hyvä pitää mielessä jos on vaikka myymässä asuntoaan ja tarvitsee väliaikaista sisustusta tai esimerkiksi kuvauksiin kalusteita.
Joken osto ja myynti
Järvenpäässä sijaitsevan Joken osto ja myynnin vinkkasi minulle kaverimme, jotka kuuluvat itse paikan kantiksiin. Valikoima koostuu pääosin huonekaluista ja lampuista, mutta joukkoon mahtuu myös tauluja sekä koriste-esineitä. Hinnat ovat maltilliset ja tavaraa liikkuu, joten jos jotain tarpeellista löytää, se kannattaa ostaa matkaansa heti. Uutta myymälään saapuu viikoittain ja Facebook sivuilta Joken videoilta voi seurata mitä hallille on tullut.
Pieni Antiikkikauppa Harakka
Viimeisin ihastukseni on Kirkkonummelainen kaunis Pieni Antiikkikauppa Harakka. Vaikka kauppa onkin pieni, sen sisältö on täynnä tarkkaan valittuja aarteita ja itse olen tehnyt siellä lähiaikoina melkoisesti heräteostoksia. Suosikkini on tällähetkellä näihin pimeneviin iltoihin sopiva vanha messinkinen kynttiläjalka, joka on paraatipaikalla tumman kaappimme päällä, joka on myös yksi aikoinaan tehty löytö. Antiikkikaupan kanssa samassa tilassa toimii Sinikan puu ja muu, joka korjaa ja kunnostaa huonekalut sekä tekee koristemaalauksia ja värisuunnitelua sisustuksiin.
Autoomme kurkitaan parkkipaikoilla ja napsitaan kuvia, joskus salaa, joskus hieman ujosti kysytään lupa, silloin tällöin perhekin otetaan mukaan. Olemme kuulleet paljon tarinoita ihmisten omistamista volkkareista, kuinka niillä on menty Euroopassa ja Suomessa, jopa talvisinkin. Niihin on liittynyt lapsuusmuistot, kaipaus edesmenneestä isästä tai ystävän kanssa tehty projekti. Kaikkia niitä tarinoita on kuitenkin yhdistänyt into ja menetyksen haikeus.
Sitten tapaamme myös niitä, ketkä haluaisivat tehdä omia tarinoitaan. Samanlaisia fiilistelijöitä, jotka mielummin ahertavat loputtomiin itseään vanhemmassa autossa, ennemmin kuin hankkisivat käytännöllisesti modernimman. He kyselevät vinkkejä mistä Kleinbussin voisi hankkia ja mitä kannattaisi huomioida ennen sellaiseen ryhtymistä. Ajattelinkin hieman avata, mitä kauniiden kuvien takana oikeasti tapahtuu. Tietenkään kaikki ei ole vain tien päällä kehräävää moottoria ja musiikkia.
Mistä hankkia Kleinbus?
Tämä on yleisin kysymys mikä meille joka kesä esitetään. Vastaus siihen on yksinkertaisesti Google. Helpoiten pääsee alkuun hakusanalla "myydään kleinbus". Parhain valikoima löytyy yleensä Nettiautosta, mutta kaikki vaihtoehdot kannattaa koluta läpi. Hinnat vaihtelevat muutamasta tonnista kymmeniin. Hintaa harkitessa kannattaa huomioda korin sekä moottorin kunto. Mielessä on hyvä pitää myös fakta, että vaikka myyjä sanoo auton olevan täysin ajokuntoinen, ei Lappiin asti välttämättä ensi kesänä kuitenkaan pääse. Yllätyksiä tulee aina, kun kyseessä on vanha auto. Huoltokirjasta kannattaa katsoa mitä remontteja autolle on tehty.
Hippipakun hankintaa voi harkita samalta kantilta, kuin ostaisi kesämökin. Onko sille aikaa? Onko tarpeeksi intoa ja taitoa sen kunnostukseen? Toistaalta tämän mökin parissa voi hääräillä myös talvisin ja kesäisin keskittyä rentoutumiseen. Taidon puutettakaan ei kannata säikähtää, sillä kuten mekin saimme huomata, tekemällä oppii. Mutta yksi tärkeimmistä kysymyksistä on, että onko valmis laittamaan menopeliinsä rahaa? Vaikka korin saisi halvalla, vanhassa autossa tulee helposti yllätyksiä. Meidän ensimmäiset kaksi vuotta oli täynnä ongelmia moottorin kanssa, kunnes se lopulta leikkasi kiinni. Helpoimmalla pääsee kuin teettää isommat remontit heti. Jos itsellä eivät tilat ja taito riitä on tärkeää muistaa ettei autoa voi korjauttaa/huoltaa missä tahansa, sillä tarvittavia osia ja osaamista ei välttämättä ole kaikkialla saatavissa. Me olemme teettäneet kaikki isommat remontit Rekijoella Paradise cars- korjaamolla, josta löytyy tietotaitoa erikoisautoihin. Lisäosia olemme tilanneet kotimaisesta verkkokaupasta aircooled.fi sekä Englannista, jossa valikoimaa on laajemmin saatavilla. Esimerkiksi Justkampersista hankimme viime kesänä kattotelineen ja sivuteltan Lapin reissuamme varten.
Mistä lähteä liikkeelle kunnostamisessa?
Kun auton saa liikkeelle, haluaa siitä tietenkin tehdä matkailuun sopivan. Me poistimme kaiken vanhan ja siistimme rungon sekä eristimme sen paremmin. Sisustaa meillä ei ollut tarkoitus tehdä alkuperäistä tyyliä tavoittelevakasi vaan haimme siitä enemmän meidän näköistä, sekoituksena uutta ja vanhaa. Ideoita ja vinkkejä löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta runsaasti. Käytännöllisyys on myös tärkeää, koska tilaa on vähän, ei turhaa tavaraa kannata haalia. Tavaranmäärä kostautuuu viimeistään iltaisin leirissä, kun takakontin tilalle pitäisikin saada sänky ja kaikki tavarat pitää siirtää. Tähän ongelmaan hankimme ratkaisuksi kattotelineen, josta tavaroita voi nostaa alas tarpeen mukaan. Mutta omiin tarpeisiinsa oppii ajan kanssa. Meidän automme ei ole ehkä niitä käytännöllisimpiä.
Viimeiset kolme vuotta on onneksi ollut melkoisen tasaista menoa, välillä ovenkahva on jäänyt käteen ja kattoikkuna edelleen tiputtaa vettä rankasateessa, epäilyttävät savunhajut säikäyttävät aina. Mutta mikään ei voita keväällä fiilistä, kun tuttu ääni pörähtää tallista ulos. Se on aina varma merkki kesästä!
Lähdimme pienimmän kanssa lyhyelle pyrähdykselle Etelä-Pohjanmaalle. Hyppäsimme Pasilasta Seinäjoen junaan ja sieltä jatkoimme bussilla Kuortaneelle, jossa treffasimme isoisän ja karvaisen. Junalla matkaaminen on mielestäni ihanaa, saa liikkua vapaasti, leikkiä ja syödä maisemien vilahdellessa ympärillä.
Jotenkin odotin tätä matkaa. Ajatus hetkeksi pois lähtemisestä tuntui hyvältä ja punaisella talolla olen oppinut jalon taidon- olemaan tekemättä mitään. Näin jo meidät istumassa takkatulen ääressä lokakuun pimeyden kääriytyessä ympärilllemme ja minulla olisi aikaa touhata pienimmän kanssa, nauraa, olla vaan.
Hygge haaveet mielessäni pakkaan laukkumme. Lähdön hetkellä pienintä kuitenkin alkaa harmittaa miksi ulkohousut täytyy laittaa jalkaa. Yritän selittää miksi lämpimästi kannattaa pukeutua, vaikka yksinkertaisin vastaus olisi ollut, että koska ulkona on kylmä. Ilmeisesti ulkohousut ovat jotenkin lapselliset, sillä olemme joutuneet käymään tätä keskustelua lähiaikoina ennenkin. Siistä johtuen krokotiilin kyyneleet valuvat ja itku täyttää eteisen. Kello käy, etsin hädissäni pinkkejä sormikkaita, koska mustat eivät käy, mutta onneksi housut lopulta menevät jalkaan. Pääsemme matkaan, pinkit sormikkaat laukussa, mustatkin varalle.
Tuumin, jotta saisimme matkafiilistä nousemaan, nappaamme asemalta uunituoreet pullat sekä kuumat juomat. Löydämme oikean raiteen ja pian istumme InterCityn toisessa kerroksessa suussasulavia pullia maiskuttelemassa. Syön liian hitaasti, koska en ajatellut että pulla pitääkin upottaa kahdella haukulla ja pian pienin pyytää minua siirtymään. Nappaan juomani ja väistän käytävälle, hän kiitää kohti leikkipaikkaa. Ehkäpä näin on hyvä, ehdin hetken katsella maisemia ja fiilistellä ikkunassa vaihtuvia syksyn värejä. Niin kaunista! Pienin juoksee takaisin kirjojen kanssa, hän haluaa että luen ne. Kun Risto Räppääjät ovat luettu, hän haluaa vessaan. Samalla reissulla pysähdymme ravintolavaunuun, jossa otamme välipalaa. Alan hetkellisesti epäillä otinko asemalta väärän lapsen mukaani, kun hän makaa lattian ja tuolin välillä kieli ulkona " mä en jaksa odottaa!". Kulautan teen kurkkuuni "No mennään sitten".
Etsimme paikkamme ja jutustelemme mukavia. Pian pitääkin taas mennä vessaan. Alakerran lastenhoitohuone on varattu ikuisuuden, luovutamme ja ahtaudumme yhdessä tavalliseen vessaa, neliön kokoiseen koppiin. Onneksi se oli viimeinen kerta, kun siellä tarvitsi käydä ja alamme saavuttaa Seinäjokea. Juna on kuitenkin hetken jo madellut ja syyksi ilmoitetaan lähitilalta karanneet lehmät, joita pitää tarkkailla etteivät eksyisi raiteille. Onneksi eksyneitä ei tullut vastaa. Sillä aikaa olemme vallanneet leikkipaikan, minä otan kuvia ja pienin näyttää kaikki temput mitä osaa. Välillä hän pomppii pitkin käytävää " Tuolla takana oli vaan yksi täti, joka näpräsi puhelinta!" .
Seinäjoella meitä odottaa vielä lyhyt bussimatka Kuortaneelle. Pienin jutustelee pysäkillä naisen kanssa, joka kyseli meiltä aikaisemmin apua. Pienin ehtii hetkessä kertomaan missä asumme, minne olemme menossa ja mitä aioimme perillä tehdä- syödä herkkuja herkkutädin kanssa. Minä kommentoin sivussa, että kutsumme naapuriamme Kuortaneella herkkutädiksi, koska hänellä on aina hyvyyksiä, "Eikä me pelkkiä herkkuja sinne olla menossa syömään." Nainen varmaankin huokaisee helpotuksesta, kun bussi vihdoin lipuu laiturille ja hän pakenee perälle istumaan, me jäämme etupenkeille. Pienin haluaisi nukahtaa, mutta ei ehdi, koska matkaa tehdään enää vartti. Pysäkillä meitä odottaa isoisä, karvainen on jäänyt talolle.
Talolla luonto on siirtymässä talveen, värimaailma on vihreästä vaihtunut ruskean, keltaisen ja punaisen upeaan sekoitukseen. Sieniä on tupsahdellut joka puolelle, mutta herneet ovat jo pakkasen kovettamia, marjat metsistä loppuneet. Valmiin vehnän keskellä vilkkuu karvainen, se pomppii kuin kenguru eteenpän.
Illalla pienin ottaa siskonpedissä kädestäni kiinni " Haluun olla ihan sun lähellä." Puristan kevyesti pientä kättä "Niin mäkin sun ja kiva kun lähdit mun kanssa reissuun". Katson kuinka matkan väsyttämä tyttö nukahtaa pian. Mietin, samalla lisäten peittoa nukkuvan päälle, että vaikka huomenna jälleen neuvottelemme ulkohousujen käytöstä, en vaihtaisi tästä kaikesta hetkeäkään.
