Sähköpostissani oli ilmoitus opiskelijapaikasta ja riemukseni voin sanoa, että elokuussa minusta tulee opiskelija.
Näissä tunnelmissa on mukavaa lähteä viettämään keskikesän juhlaa!
Näissä tunnelmissa on mukavaa lähteä viettämään keskikesän juhlaa!
Iloista juhannusta kaikille!
Vaikka tutkimusten mukaan keski-ikäisyys alkaa vasta 53 vuotiaana, on meidän perheessä hälyttäviä merkkejä jo havaittavissa. Eikös keski-iässä pariskunnat ala hiljalleen muistuttaa kumppaniaan ja toistetaan vanhoja tuttuja kuvioita vuodesta toiseen. Vai onko se sittenkin vain iän tuomaa viisautta, kun joku on havaittu toimivaksi, miksi turhaan lähteä sitä muuttamaan.
Ei sentään vielä samanlaisia tuulipukuja ole hankittu, mutta sen verran rutionoituneita automarketti lähiön asukkaat ovat, että päättivät lähteä kesälomalle samaan maahan * ja jopa sama hotellikin buukattiin. En tiedä liittyykö tämä keski-ikäisyyteen vai turvalliseen tunteeseen pienen lapsen kanssa matkustaessa, mutta niin mukavaa oli tänäkin vuonna, että jo kotimatkalla puhuttiin " sitten, kun ensi kerralla tullaan..."
Ei sentään vielä samanlaisia tuulipukuja ole hankittu, mutta sen verran rutionoituneita automarketti lähiön asukkaat ovat, että päättivät lähteä kesälomalle samaan maahan * ja jopa sama hotellikin buukattiin. En tiedä liittyykö tämä keski-ikäisyyteen vai turvalliseen tunteeseen pienen lapsen kanssa matkustaessa, mutta niin mukavaa oli tänäkin vuonna, että jo kotimatkalla puhuttiin " sitten, kun ensi kerralla tullaan..."
Tai sitten se on vaan sitä, että kyllä loma on aina lomaa ja siitä ei saa tarpeekseen. Vaikka muutama sadepäiväkin mahtui meidän pieneen aurinkomatkaan, tuntui lämmin ilma, hyvä ruoka sekä mahtavien ystävien seura taivaalliselta.
Paluu arkeen tapahtui karusti kuumella ja vatsataudilla, mutta kyllä loman jälkeen jaksaa vähän pyykätäkkin! :)
Toukokuun loppuun sitä sai itselleen keksittyä taas kiireitä kalenterin täyteen. Osa ehkä kuviteltuja, osa ihan oikeita tehtäviä. Nyt kuitenkin palkitsemme koko perheen lyhyellä lomalla ja pienellä matkalla ystävien sekä sukulaisten kera.
Mutta vielä hetkeksi hakemaani koulun ennakkotehtävien kuviin teemalla "kesäkattaus". Vaikka aurinko katosikin heti alkuvaiheessa ja kakku nautittiin takit päällä, toivottavasti kuvista vähän jo pääsee kesäisiin tunnelmiin.
Bon voyage!
Huomasin perjantaina saaneeni postia Espoon kaupungilta. En kuitenkaan heti hoksannut mitä se koskee ja koska kirje oli tullut Netpostiin, en päässyt sitä juuri silloin avaamaan. Kuumeisesti mietin mitä asia voisi koskea ja mieleni matkusti eri vaihtoehdoissa kiihkeästi. Kunnes kun istuin koneen ääreen ja olin näpyttelemässä tunnuksiani, välähti päässäni, se on ilmoitus tyttäremme päivähoitopaikasta. Ja niinhän se oli! Elokuussa meidän pikkuinen lähtee tarhaan. Apua! Vaikka kuinka olen yrittänyt valmistautua tähän henkisesti, silti minut valtasi tunneryöppy. Ensimmäisenä minut valtasi suuri suru, ei vielä, siitähän on vasta puolitoista vuotta. Miten niin pieni voi pärjätä YKSIN ja siellähän tulee äitiä kauhea ikävä...vai oliko se niin, että äidillä tulee?! Hengähdyksen jälkeen tunsin jo iloakin, tarhassa pääsee leikkimään kavereiden kanssa ja siellä on paljon touhua koko päiväksi. Itsellekkin tekee ihan hyvää päästä takaisin aikuisten maailmaan.
Mutta vaikka kuinka on välillä kiukuttanut ja kyllästyttänyt jatkuva tarpeellisena oleminen, tulee minulla silti ikävä näitä yhteisiä päiviä.
Päiviä, kun meillä oli kaikki aika olla yhdessä.
