Kesään yhdistän aina grillailun takapihalla. Grillauksessa on jotain mukavan rentoa, niin nopeaa ja vaivatonta!
Kerrostalossa asuvina omistamme sähkögrillin, jonka hankinnan jälkeen emme ole enää kokeneet halua palata perinteiseen hiiligrilliin. Kaupunkilaiselle sopivassa sähkögrillissä kun tarvitsee vain laittaa töpseli seinään ja grilli on kuumana muutamassa minuutissa. Säästyy kaikelta sytyttelyltä ja savulta, eikä ruoan maussa huomaa kuitenkaan kovinkaan suurta eroa. Niin helppoa! :)
Koska säät eivät pian enää suosi ulkoilijoita, tässä vielä viime hetken vinkit grilliin. Nämä olivat kesän suosikkejamme, todella herkullisia kasvis - ja kalavaihtoehtoja.
Ihan aluksi sanottakoon, että oheisten vartaiden kansssa suosittelen grillattuja uusia perunoita suolalla ja pippurilla maustettuna. Rapsakan tuloksen saa kun paistaa perunat grillissä valurautapannussa. Ja muista laittaa varrastikut veteen likoamaan ajoissa, nimimerkillä "liekehtivät tikut"!
Lohivartaat
2rs (300g) Leroy soppalohipaloja
1 sitruuna
2-3 kevätsipulin vartta
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
Sitruuna viipaloidaan ohuiksi viipaleiksi ja kevätsipulista leikataan noin 4cm pätkiä. Varras kannattaa valmistaa kahteen varrastikkuun (lohipalat lohkeavat helposti yhdessä) laittamalla vuorotellen lohipaloja ja sitruunaviipaleita tai kevätsipulia. Tee 8 varrasta, joista toisissa on lohen kanssa sitruunaa ja toisissa kevätsipulia. Mausta suollalla ja mustapippurilla.
Hedelmä-halloumvartaat
1pkt ( 250g) grilli- tai halloumjuustoa
2 (200g) nektariinia
250g ananasta
Paloittele grillijuusto reiluiksi kuutioiksi. Halkaise nektariinit, poista kivet ja leikkaa hedelmä lohkoiksi. Pujottele tikkuihin vuorotellen hedelmäpaloja ja juustokuutioita.
Herkkusienivartaat
1rs(200 g) ruskeita herkkusieniä (tuore)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/4dl balsamiviinietikkaa
1rkl soijaa
1/2tl mustapippuria
1/2tl sokeria
1/4tl suolaa
1/4dl korianteria tai persiljaa hienonnettuna
Halkaise herkkusienet. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja sekoita tasaisesti herkkusienten joukkoon. Anna marinoitua noin 30 minuuttia.
Pujota herkkusienet vedessä liotettuihin varrastikkuihin ja grillaa muutaman minuutin ajan.
Kaikki ohjeet löysin sattumalta K-ruoka lehdestä
Viime viikko oli niin kiireinen, että viikoloppuna päiväunet maistuivat itse kullekkin.
Miespuolisesta jäsenestä meillä näki viime viikolla vain vilahduksia. Mieheni oli koko viikon opiskelemassa virtuaalitodellisuutta sekä tähän liittyen tekemässä lyhytelokuvaa, joka esitettiin keskiviikkona Helsingin Tennispalatsissa, mutta nähtävissä vielä Rakkautta ja anarkiaa* - festivaaleilla ( tästä lisää myöhemmin ).
Tyttäremme sairastui ensimmäiseen syysflunssaan, jonka hoitamiseen saimme onneksi apuja, koska myös minulla oli töissä sellainen tilanne etten kyennyt jäämään nuhanenän kanssa kotiin.
Emme tietenkään olleet osanneet valmistautua yhden jäsenen poissaoloon, joten esimerkiksi ruokakaupassa käynti jäi minun sekä nuhanenän vastuulle. Nuhanenän yskiessä ja lopulta parkuessa, puolet suunnitelluista tavaroista unohtui kauppaan ja seuraavana päivänä odotti samat kuviot. Myös koira, joka nakertaa salaa olohuoneen korituolia jos ei ole riittävästi tekemistä, piti muistaa kipityttää tarpeeksi monta kertaa ulkona!
Syysflunssan lisäksi pienokaisemme kanssa iloa arkeen on tuonut orastava uhmaikä, joka aiheuttaa aivan mahdotonta vääntöä joka asiasta.
Mennäänkö portaita vai hissillä? - Mennään portaita!, päättää pienin. Puolivälissä portaita - Mennään hissillä! - Eikun nyt kävellään portaat ylös, ei enää lähdetä alaspäin, selitän hänelle. Tämän seurauksena pienokainen heittäytyy traagisesti portaikkoon ja huutaa niin kauan, kunnes saan raahauttaua hänet sekä toisessa kädessäni olevat miljoona muuta tavaraa ovestamme sisään. Eteisessä onneksi jo helpottaa! Harmia on myös aiheuttanut mm. ettei ehtinyt painaa bussissa kelloa, koska ei halunnut. Kaupassa ei istuta enää autokärryyn, sehän on ihan vauvojen hommaa! Ruokakaukalon käytöstä puhumattakaan! Ja auta armias jos ei itse saa valita mitkä kengät laittaa jalkaa.
Elämä on...
Tuntuu kuin syksy olisi tullut tänä vuonna aivan yllättäen. Ehkä rohkaistuin viime vuosien kokemuksista ja luotin, että kyllä elokuussa mennään vielä hellemekossa kevyesti. Mutta viimeistään tänä aamuna jalat kangistava viileys sai minut nöyrtyen kaivelemaan villatakkia. Ehkä kuukauden poissaolomme heinäkuussa teki kesästä lyhyemmän tuntuisen vai meneeköhän tämä vaan aina näin?!
Vaikka syksy tuo tullessaan paljon mukavia juttuja, olen niitä tyyppejä jotka jäävät haikeasti haaveilemaan jatkuvasta kesästä. Luulen, että meidän perheen karvainen kuuluu myös näihin "tyyppeihin". Ainakin kun katsoo sen riemuitsevan jokaisesta uintihetkestä ja mökillä saamastaan vapaudesta, kunnes meri taas kylmenee ja mökkikin lähtee talviunille.
Mutta ennen sitä... onneksi vielä ehtii!
Ehkä muistatte vielä takapihamme* kesävieraat, jotka ovat lisäntyneet kahden untuvaisen verran. Nyt pienet kaverukset ovat jo saaneet kokoa ja tänään minua terasilla tuijotti kahdesta toinen ihmetellen puuhiani. En tiedä ovatko poikaset tarkoituksella pudottautuneet, mutta pesä oli kaatunut kyljelleen ja nyt ressukat lämmittelevät toisiaan kukkiemme suojassa. Onneksi touhukkaat vanhemmat uskaltavat ruokkia niitä meistä välittämättä.
Onni onnettomuudessa, että aamupäivän sateisuus ei houkutellut meidän koiraamme ulos, sillä muuten poikasten päivät olisivat päättyneet lyhyeen. Nyt terassi onkin rauhoitettu toistaiseksi ja nähtäväksi jää selviävätkö pienet mustarastaat lentokykyisiksi.
Lomamme jälkeen viikonloppumme ovat olleet pelkkää kuohuvien kilistelyä, äkäisten ampiaisten pakenemista, kakun syöntiä ja läheisiä ihmisiä, joita näkee aivan liian harvoin. Juhlia on ollut niin paljon, että kokoonpanomme joutui välillä jopa jakaantumaan, jotta ehdimme kaikkialle. Koska kaikkiallehan on päästävä!
Tavattomaan juhlintaan on syynä meidän molempien vanhempien täyttäessä pyöreitä samana kesänä ja ystävämme hääjuhlat. Mukavaa kakun syönnin lisäksi on ollut yksi juhlia yhdistävä tekijä - rentous. Huolettomasti on voinut tepastella vaikka ilman kenkiä, puhua hupsuja ja ampua vesipyssyllä kaljatölkkejä sekä yrittää päihittää lapset keksinsyöntikisassa (jossa muuten meidän perheen mies on näyttääkseen ihan ykkönen). Rentouden seuraksena on ollut paljon naurua ja hulvaton häätanssi, jossa tehtiin My heart will go on Titanic kohtauksesta aivan uusi sovitus.
Meidän supersosiaaliselle koirallehan tämä juhlinta on ollut taivaallisen ihanaa. Kaiken ihanuuden kruunasi viime viikonloppuinen uintihetki lasten kanssa, jossa tassut kävivät niin pitkään, kunnes kaikki olivat jo kadonneet saunan lämpöön. Ja jos joku yritti vielä tämänkin jälkeen livahtaa veteen, perästä kuului pian polskahdus ja valkoinen heiluva häntä oli jo uimassa kohti. Onnellisuuden huipussaan karvainen yritti tervehtiä vielä maanantainakin kaikkia tuntemattomia töihin lähteviä sekä sinkoili hihnan päässä normaalia enemmän lasten ääniä kuullessaan.
