Lähipäivien lämmin sää on ollut ihanaaa! Tekee mieli olla ulkona koko ajan! Vaikka monet ovat jo vetäneet shortsit jalkaan, itse en ole ihan niin rohkeaksi uskaltautunut, mutta grilli on jo kaivettu esiin ja kesän ensimmäiset jätskitkin syöty! Saaristo reissulla meidän Bea heitti talviturkin hyytävän kylmässä meressä, joten myös Bean kesä on alkanut. Oman talviturkin heitto saattaa kyllä jäädä loppukesään, jos välimeressä uintia ei lasketa...ellen sitten rohkene luikkimaan saunasta suoraan. Vilukissa on siis iloinen, että sää on lämmennyt jo sille tasolle, että ilmassa alkaa olla kesän tuoksuja ja voi taas ruveta muistelemaan, mitäs kaikkea sitä kesällä saikaan puuhata.

Käväisimme ihastelemassa Porvoon pääsiäistä. Porvoo on mielestäni yksi kauneimpia kaupunkeja Suomessa...ellei jopa kaunein. Historiallisen kaupungin tunnelma on kerrassaan mukaansatempaava. Ihanat mukulakivikadut (joista myös meidän vauva tykkää, kivien heijatessa vaunuja), persoonalliset kahvilat sekä putiikit saivat minut jälleen ihastumaan Porvooseen. Kunpa muuallakin Suomessa olisi saatu säilytettyä enemmän vanhoja rakennuksia, jotka hurmaavat värikkyydellään ja tuovat muistoja menneiltä ajoilta. Onneksi ei ole myöskään sorruttu liian moneen turisteille suunnattuun ns. "Suomi romu"- putiikkiin, joissa myydään made in China tavaraa ja päällä kukoistaa Suomen lippu. Helsingistä niitä lötyy ainakin jo ihan tarpeeksi.

Lompakkokaan ei keventynyt liikaa, kun keskityin vain ihastelemaan kaikkea putiikkien tarjontaa ja sää oli sen verran upea, että kahvilan terassilla tuli nautiskelua auringosta pidempikin tovi. Kivoja muistoja jäi mieleen...ehkä pitää vielä mennä tänä kesänä uudelleenkin!  

Elämäni ehkä yksi parhaimpia hetkiä on ollut se luminen maanantai aamu, kun laitoin ensimmäisen kerran rinkkani selkään ja tallustelin rinkan painosta vaappuen bussipysäkille. Bussi suuntasi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja mahassa lenteli jo perhosia. Kädessä oli lentolippu tuntemattomaan seikkailuun, johon oli koko syksy säästetty rahaa ja nukuttu patjalla siskon lattialla. Olin niin onnellinen! Silloin en vielä tiennyt, että sama seikkailu muuttui yli neljän vuoden mittaiseksi. Palasin Suomeen töihin aina vain kesäisin sekä jouluksi ja moni ihmetteli kuinka minulla oli varaa viettää suurin osa vuodesta palmujen katveessa. Unelmia eteen pitää tehdä kuitenkin töitä ja kaikki aika Suomessa kuluikin työskennellessä ja rahat menivät matkakassaan. Reissussakin joutui silti tinkimään mukavuudesta ja nukkumaan hotelleissa, jotka Suomessa olisivat purku-uhan alla. Matkaaminen  hitailla tropiikin kuumuudella höystetyillä kulkuvälineillä oli raskasta ja saattoi kestää useita päiviä. Mikään ei ollut pysyvää, koska aina oli menossa, joten lopulta siihenkin kaikkeen väsyi.

Nyt viimeisimmästä pitkästä reissusta on kulunut jo yli puolitoista vuotta ja elämässäni on uusia ihania asioita, joten matkakuume ei polta jaloissani enää niin kuin ennen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen pitäisi ottaa jossain vaiheessa aika itselleen ja seikkailla hieman, nähdä mitä maailmalla on tarjottavana. Matkailu avartaa ja tuo elämään rikkautta, mitä ei rahalla voi korvata. Senpä takia meidänkin pikkuinen lähtee ensimmäiselle reissulleen, London calling!

Ps: Hyvä juttu matkailusta Maailman Kuvalehdessä http://www.maailmankuvalehti.fi/node/1734

Ehkä nukkeleikit ovat vain muuttuneet todellisiksi...tosin laittiaremonttia ei ole tehty ja tapettikin on pysynyt toistaiseksi seinällä. Ja jos kuitenkin käy niin, että meidän tyttö innostuukin autoista, en pane pahakseni! Tuut tuut o kör!