Matkakuumetta
4/13/2014
Elämäni ehkä yksi parhaimpia hetkiä on ollut se luminen maanantai aamu, kun laitoin ensimmäisen kerran rinkkani selkään ja tallustelin rinkan painosta vaappuen bussipysäkille. Bussi suuntasi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja mahassa lenteli jo perhosia. Kädessä oli lentolippu tuntemattomaan seikkailuun, johon oli koko syksy säästetty rahaa ja nukuttu patjalla siskon lattialla. Olin niin onnellinen! Silloin en vielä tiennyt, että sama seikkailu muuttui yli neljän vuoden mittaiseksi. Palasin Suomeen töihin aina vain kesäisin sekä jouluksi ja moni ihmetteli kuinka minulla oli varaa viettää suurin osa vuodesta palmujen katveessa. Unelmia eteen pitää tehdä kuitenkin töitä ja kaikki aika Suomessa kuluikin työskennellessä ja rahat menivät matkakassaan. Reissussakin joutui silti tinkimään mukavuudesta ja nukkumaan hotelleissa, jotka Suomessa olisivat purku-uhan alla. Matkaaminen hitailla tropiikin kuumuudella höystetyillä kulkuvälineillä oli raskasta ja saattoi kestää useita päiviä. Mikään ei ollut pysyvää, koska aina oli menossa, joten lopulta siihenkin kaikkeen väsyi.
Nyt viimeisimmästä pitkästä reissusta on kulunut jo yli puolitoista vuotta ja elämässäni on uusia ihania asioita, joten matkakuume ei polta jaloissani enää niin kuin ennen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen pitäisi ottaa jossain vaiheessa aika itselleen ja seikkailla hieman, nähdä mitä maailmalla on tarjottavana. Matkailu avartaa ja tuo elämään rikkautta, mitä ei rahalla voi korvata. Senpä takia meidänkin pikkuinen lähtee ensimmäiselle reissulleen, London calling!
Ps: Hyvä juttu matkailusta Maailman Kuvalehdessä http://www.maailmankuvalehti.fi/node/1734
0 kommenttia