Tallinan tarjonnasta mainittakoon Eesti Disaini Maja. Sen tavoitteena on esitellä virolaista nykydesignia. Showtilaksi luodussa ympäristössä on esillä useiden eri virolaissuunnittelijan tuotantoa, tosin Stockholm Desingtorgetin laajuista valikoimaa ei kuitenkaan kannata odottaa. Mutta jos etsii kaunista kotiin tai tuliasiksi vietävää, suosittelen Kalamajan alueella Disaini Majassa pyörähtämistä...ja janoisille herkuttelijoille tiedoksi, että viereistä löytyy kiva kahvila nimeltä Klaus.
Tallinna on minulle tuttu ajalta, kun siellä vielä hikoiltiin passijonossa, että pääsi ostamaan Mustamäen torilta cd:itä ja vaatteita halvalla. Sittemmin Tallinna on käynyt läpi muodonmuutoksen. Kaupungin ilmettä on uudistettu ja ostosmahdollisuudet ovat parantuneet Mustamäen torin putiikkien ajoilta. Uuden keskustan maamerkkinä kohoavat lasiseinäiset pilvenpiirtäjät, jossa viihtyvät shoppailijat ja herkuttelijat. Myös kauniissa vanhassa kaupungissa pelkkä kaduilla ja kujilla kiertely on jo upea kokemus itsessään. Mutta vaikka Tallinna tarjoaa modernia kaupunkielämää, jäi minulle silti kaupungista hieman keskeneräinen kuva. Uusien kauppakeskusten rinnalla seisoo hylättyjä tehdasrakennuksia ja joka puolella tuntui olevan työmaita tai ainakin tyhjiä tontteja. Kaupunki on täynnä myös erikoisia vanhoja taloja laudotettuine ikkunoineen, joissa voisi kuvitella vaikka Peppi Pitkätossun aikoinaan asuneen. Suosiotaan kasvattavalla Kalamajan alueella on jo hieman herätty tähän ja siellä vanhat tehtaat ovat saaneet uuden elämän tredikkäinä kahviloina, kauppoina sekä kirpputoreina. Kahviloiden kauniit sisäpihaterassit tuovat varmasti vielä myös kesällä oman lisäelämyksen. Ehkä tulevaisuuden Tallinna tuleekin vielä tarjoamaan jotain sellaista mihin Helsinki tai Tukholma eivät pysty, kun Tallinnan unohtuneet talot pääsevät uuteen loistoonsa.
Kun uusi vuosi pyörähtää käyntiin, merkitsee se monelle myös uuden alkua. Tehdään lupauksia tulevalle, ollaan tipattomia tammikuussa ja usein aloitetaan myös kuntoilu joulun herkuttelun jälkeen. Noh, jotta en olisi erilainen nuori ja liityn joukkoon. Tipaton menee helposti, koska elämä on aika tipatonta muutenkin ja en yleensä ole tykäänyt tehdä lupauksia tulevalle, koska ikinä ei tiedä mitä nurkan takaa tulee vastaan.
Mutta tänä vuonna ollaan poikkeuksellisia ja yhden lupauksen julistan. Herkuttoman kuukauden, joka alkaa tänään!! Ystäväni oli ryhtynyt tähän ja kertoessaan siitä, mietin kuinka vaikeaa se minulle olisi ja miksi edes ryhtyisin siihen, onhan välillä on kiva nauttia. Nyt kuitenkin syötyäni viime viikon tyttäreni syntymäpäiviltä jäänyttä kakkua, muffinseja, mokkapaloja sekä keksejä. Ja tuliaisiksi tuli lisää keksejä. Alan olla sellaisessa sokerihumalassa, että näen tarpeelliseksi itselleni moisen haasteen! Ja jos kysyn itseltäni miksi, vastaus on liikaa on liikaa. Ei hienoon autonkaan laiteta väärää polttoainetta.
PS: Herkut= leivokset, kakut, sipsit tms., karkki, keksit.
Juhlimme loppiaisena tyttäremme synttäreitä, mutta en oikein vieläkään tunnu käsittävän, että hän on jo vuoden ikäinen. Vuoden! Juurihan sitä oltiin menossa kätilöopistolle, valmiina vanhemmuuteen ja tässä sitä jo ollaan, pää edelleen ihan pyörällä. Mitä se vuosi piti sisällään? No ainakin tuhansia vaipanvaihtoja, maitoa joka paikassa, unettomia öitä, liian pieniä tai liian suuria vaatteita sekä paljon uusia hampaita ja mustelmia. Mutta mukana on ollut myös niitä pieniä hetkiä, kun aika tuntuu pysähtyvän, silloin pienet asiat muuttuvat suuriksi. Miten ihmeellistä on oppia laittamaan hattu päähän tai kuinka kivaa on hymyillä lentokoneessa wc jonossa seisoville matkustajille, puhumattakaan napeista, niitä kannattaa tarkastella. Aikuisena tällaista ei pysty enää kokemaan tai ainakin sinua pidetään outona, ehkä jopa epäkohteliaana, jos naureskelet jonossa hätäänsä pidätteleville kanssamatkustajille. Ehkä siksi me olemme valmiita elämään vuosia univelkaisina ja tekemään mitä hullumpia asioita, koska lapsien kautta voi nähdä maailmaan, jonka itse oli jo unohtanut.
Tätä on syytä juhlistaa! Onnea meille vanhemmille ja onnea tyttärellemme!