Lomien viimeinen viikko vilahti jotenkin ohitsemme meidän päivää* järjestellessä, aivan kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Nyt kun kaikki järjestely on ohi, olen hiljalleen purkanut kesän mittaan otettuja kuvia. Jos tapahtuu paljon, unohtuvat pienet hetket helposti.
Tästä kesästä tulee mieleen varmasti kaikille ensimmäisenä lämpö. Moni kauhistelikin miten mahdamme pärjätä pienessä bussissamme ilman modernia ilmastointia. Vanhassa autossa ei kuitenkaan jostain ihmeellisestä syystä tule kuuma. Olemme joskus miettineet miten se voi olla mahdollista, sillä nykyajan autothan kuumenevat saunaksi jo pienen kauppareissunkin jälkeen. Pienimuotoinen tuulestussysteemi autossa on, mutta en ehkä sitä lähtisi hakemaan ratkaisijaksi. Korostan sanaa pienimuotoinen!
Kattoluukun ja ikkunathan voi ajaessa pitää auki niin pitkään, kunnes kyllästyy naamalle tuiskuaviin hiuksiin ja jatkuvaan huminaan. Öisin joudumme sulkemaan nekin hyttysten takia. Nukuimme silti tänäkin kesänä normaaleilla paksuilla peitoillamme ja jos lämmin aamuaurinko osui autoon, voi aina takaluukun avata. Tähän valmistauten, laitamme siihen illalla valmiiksi hyttyssuojan. Ehkäpä pystysuorat ikkunat estävät auringon kuumuuden ja auto ei kerää päivän aikana lämpöä sekä iltaisin auki pidetyt ovet viilentävät sen. Mutta hyvä näin!
Toiseksi emme joutuneet kertaakaan kokoamaan ulkokatostamme, oikeastaan emme jaksaneet edes katsoa oliko sadetta luvattu. Eihän sitä melkein koko kesänä ollut! Yöksi oli helppo jättää kaikki tavarat ulos, eikä niitä tarvinnut kerätä suojaan. Aina valppaana oleva vahtikoira varmasti ilmoittaa jos leiriin olisi saapunut yöllisiä vieraita. Vahtija ilmoittaa myös mielipiteensä naapureille, jotka yrittävät virittää telttansa liian lähelle ja murahteluita saa myös viereiseen parkkiin saapuvat asuntoautot. Hetkellisen hermoilun jälkeen voi ehkä käydä tervehtimässä jos naapureiksi osuu koirarakasta porukkaa. 
Kesän kätevämmimmäksi hankinnaksi osottautui Tikausta* ostettu koiranpeti. Siihen lisätty villapeitto pitää lämpimänä ulkonakin ja on mukava kääriytyä pitämään ympäristöä silmällä. Kori ei kerää pohjaansa samanlailla heinää, kuin eläinkaupoissa myytävät kangaspedit ja se on helppo ravistella ennen sisälle siirtämistä. Lisäksi se on kevyt, helposti kokoontaitettava sekä ennen kaikkea sopii esteetikolle. Samalla olemme päässeet eroon öisin sänkyyn hyppääjästä ja koirankarvasta petivaatteissa. Pienessä bussissa tämä kaikki on plussaa.
Joka kesä olemme yrittäneet kehittää liikkuvan kesämökkimme varustusta. Jotkin ideat on koettu innolla hyviksi, osa turhiksi. Pienet tilat rajoittavat tavaramäärää ja jokainen sinne ostettu juttu pitää harkita tarkkaan. Kun jotain tulee, on jonkin toisen tehtävä sille tilaa. Ahtaissa tiloissa käytännölliset ideat eivät ole haitaksi. Rasittavaa on myös tavaran edestakaisin kantaminen. Esimerkiksi joka vuosi olemme raahanneet peitot sekä tyynyt kotoa ja aina jotain tuntui unohtuvat. Älkää kysykö miksi teimme näin! Keväällä päätimme heti, ennen ensimmäisiä retkiä, hankkia kotiin uudet ja viedä kesämökille vanhat, säästää vaivaa ja aikaa pakatessakin. Ongelmat ovatkin yleensä pieniä ja tienpäällä ratkaistavissa. Näin ollen ne kotona helposti taas unohtuvat ja sama ongelma odottaa seuravaallakin reissulla. Tästä hyvänä esimerkkinä sanottakoon niinkin yksinkertainen juttu, kuin suihkepullo. Matkalaukussa vaatteet rypistyvät helposti ja silitysraudan kantaminen mukana tuntuu naurettavalta, joskus sähköäkään ei ole saatavilla. Kostealla kankaan saa kuitenkin auringossa kuivattamalla helposti siliämään. Kesti vuosia ennenkuin muistin vihdoin eräällä ruoka ostosreissulla ostaa muutaman euron maksavan suihkepullon ja miten se helpottikaan tänä kesänä. Ei haitannut, vaikka pienin innostui suihkuttamaan mekkoni täysin märäksi, aivan kuin se olisi tullut juuri pesusta. Se kuivui sopivasti ennen matkaa kaupungille.
Matkoillamme koluamme aina vastaantulevia kirpputoreja. Kaikista mukaan ei lähde löytöjä, joskus taas yhdestä paikasta saattaa tulla kassillinenkin. Pienin tekee löytöjä meistä eniten, tästä johtuen hänen saldonsa on nyt rajoitettu yhteen. Tosin onneksi hänellä kuluu aika juuri sen oikean valintaan. Sisääntullessa heti ovenpielestä hän saattaa löytää jotain todella kivaa, mutta pian jo seuraavasta pöydästä jotain kiinnostavampaa. Orimattilasta hän löysi eurolla ensimmäisen Barbiensa. Retrovaatteisiin puettu nukke, katosi heti seuraavana päivänä, mutta löytyi onneksi samaisena iltana reitin varrella olleelta puistonpenkiltä. Nuken hinta ei haitannut, kun sen vaaleat, silloin vielä hyväkuntoiset vaaleat kutrit, saivat astianpesuaineella pesun sekä uuden leikkauksen. Kutsumme häntä nyt punkkari Barbieksi. Ehkäpä sitten tämän kesän matkat vielä tuovat jossain päin Suomea punkkari Barbielle uuden ystävän.
