Aloitimme noin vuosi sitten ruokaostosten tilaamisen netistä. Jostain ihmeen syystä olin aluksi hieman nihkeä ajatuksen suhteen- tuntui että kaupassa käymällä oli paikanpäällä helpompi tehdä valintoja. Mutta kaikki se vuoden aikana säästetty aika, joka olisi mennyt hyllyjen väleissä pyörimiseen, on saanut mieleni muuttumaan. Toki ruokaostosten suunnittelua joutuu tekemään koneenkin äärellä, mutta palveluissa on paljon eilaisia reseptejä tarjolla, useimmissa ruoka tulee suoraan valmiilla resepteillä. Samalla jäävät myös ylimääräiset heräteostokset, koska kaupasta tulee tilattua vain sitä mitä tarvitsee.
Netissä on palveluita, joista voi tilata kotiin ruokakassit, jotka sisältävät valmiiksi suunniteltujen aterioiden ainekset sekä reseptit. Palveluista voi yleensä valita itselleen sopivia kasseja. Lapsiperheille, kasvissyöjille tai esimerkiksi gluteenitonta ruokavaliota noudattaville ovat omat kassinsa. Meillä kokeilussa on ollut Sannan ruokakassi*, jonka kassivalikoimasta meille sopi parhaiten vegekassi. Sannan reseptit ovat herkullisia ja saimme niiden avulla paljon uusiakin ideoita, plussaa sai myös raaka-aineissa kotimaalaisuuden suosiminen.
Valmiiksi suunnitelluissa resepteissä näimme heikkoutena sen, että kauppaan oli mentävä siltikin. Vaikka ruoka tulikin ovelle kannettuna ja ei tarvinnut muuta kuin laittaa pannu porisemaan, piti kaupasta hakea kuitenkin kaikki muu. Helppojen reseptien sijaan päätimme lopulta tilata kaikki kauppaostokset kerralla. Tähän tarkoitukseen lähdimme kokeilemaan Foodieta*, joka toimittaa S-kanavan kaupoista ostokset kotiin tai noutopisteeseen. Kotiinkuljetuksen päivystys oli meillä aikaisemmin koettu hankalaksi, joten valitsimme noudon, johon itse saa valita sopivimman ajankohdan. Toimitusmaksu määrittyy kuinka nopeasti ruoat haluaa ja noudon suosituimmat kellonajat ovat yleensä kalliimpia. Yleisesti maksu on meillä ollut noin viiden tai kuuden euron kieppeillä. Lisäksi ostoksille tulee 15% katevaraus, joka palautetaan kun tuotteet ovat keräilty ja ostosten lopullinen hinta varmistunut.
Tänä vuonna onnistuin saamaan pidemmät vapaat töistä ja siitä iloisena joulumoodiin on jo ehditty heittäytyä. Vaikka vietämmekin joulua useammassa osoitteessa, joulupäivänä vietämme sitä meillä sukuni kanssa.
Jääkaappi on jo täytetty joulun hyvyyksillä odottamaan tulevia ja tälläkään kertaa emme tuhlanneet aikaamme jouluruuhkissa vaan illalla klikkasin Foodiessa kaiken tarvittavan, jotka kerääjä seuraavaksi aamuksi oli meille valmiiksi kerännyt noutoluukkuun. Sillä aikaa ehdimme kätevästi jo ensimmäiseen joulupöytään viettämään aikaa kaveriemme kanssa- eli juuri sitä tärkeintä.
Jääkaappi on jo täytetty joulun hyvyyksillä odottamaan tulevia ja tälläkään kertaa emme tuhlanneet aikaamme jouluruuhkissa vaan illalla klikkasin Foodiessa kaiken tarvittavan, jotka kerääjä seuraavaksi aamuksi oli meille valmiiksi kerännyt noutoluukkuun. Sillä aikaa ehdimme kätevästi jo ensimmäiseen joulupöytään viettämään aikaa kaveriemme kanssa- eli juuri sitä tärkeintä.
Rentouttavaaa joulun odotusta kaikille!
Huomenta kaikille! Voisiko nämä pimeät aamut vihdoin loppua ja joulu tulla. Syksy on taas tyypillisesti vilahtanut kaikessa kiiressään, jostain syystä sitä saa aina kalenterinsa aivan liian täyteen, kunnes viimeistään marraskuussa havaitsee viimeiset pari kuukautta menneen sumussa. Mutta joulu katkaisee kaiken, silloin ollaan vaan. Joulu merkitsee minulle ennen kaikkea yhdessäoloa. Etenkin silloin kuin minulla tai sisaruksillani ei vielä ollut lapsia, joulu oli yksi niitä harvinaisia hetkiä jolloin perheemme kokoontui yhteisen pöydän ääreen. Silloin vietin talvet lämpimässä, mutta tulin kuitenkin jouluksi aina kotiin. Olen myös pidellyt ensi kertaa siskoni ensimmäistä lasta Helsinki-Vantaalla tuloterminaalissa. Lasten myötä syntymäpäivät ja erinäiset kekkerit ovat tuoneet meitä enemmän yhteen. Joulutkin ovat muuttuneet, nyt mukana on lauluja ja leikkejä sekä tietenkin joulupukki on jälleen alkanut kyläillä meillä. Paketeista on tullut entistä tärkeämpiä, niitä jännitetään koko päivä ja sisältöä yritetään arvailla hypistelemällä.
Koska paketit ovat jännittävintä pienimmille, on tavaramäärä myös meillä lisääntynyt. Ensimmäisenä vuotena saimme niin monta lahjaa ettei tyttömme jaksanut edes avata kaikkia ja olisi ollut aivan tyytyväinen yhteenkin, karvainen onneksi repii avuliaasti vaikka kaikkien paketit jos tarve vaatii. Jotta koko idea ei menisi koiralle, olemme nykyään sopineet tarkkaan mitä kukin haluaa antaa. Onneksi lähipiirini hyväksyy kierrätetytkin lahjat, jotta kaiken ei tarvitse olla uutta. Mutta edelleen meillä tuntuu kaikilla olevan iskostuneena päähän, että lapsen pitää saada paljon lahjoja. Ehkäpä ne aina itsekin tuskissaan hokemat "Nyt jos olet kiltisti niin pukki tuo lahjoja jouluna!", ovat lunastettava aattona. Mitä paremmin olet käyttäytynyt, sitä enemmän paketteja kuusen alla odottaa.
Ja mitä vanhemmaksi lapset tulevat sitä enemmän kilpailu kihtyy. Koulussa lahjoja vertaillaan ja materian määrään littyy jopa sosiaalisia paineita. Itse muistan laskeneeni kuinka monta pakettia joulu toi tullessaan ja määriä vertailtiin kaverien kesken. Henkseleitä pääsi paukuttelemaan se ketä pukki oli muistanut eniten ja joukossa oli ainakin yksi kalliimpi lahja. Nyt muisto tuntuu pinnalliselta, sillä en edes muista mitä laskemistani paketeista sain. Muistan joulupukin, jännittyneen pikkuveljeni joka meinasi pudota sohvalta, kun pukki vihdoin tuli, isäni valvomassa yön yli uunissa paistuvaa kinkkua ja mummini höpöttämässä tarinoita menneiltä ajoilta. Kun istuimme joulupöytään äitini laittoi valot pois ja koko talo täyttyi kynttilänvalosta, johon isäni vitsaili että eihän täällä näe edes syödä, vasta suu tietää mitä pöydässä on.
Havahduin tänä aamuna etten ole vielä ostanut pienimmälle mitään. On hyvä pitää mielessä, kun jälleen selailen verkkokaupan helppoa maailmaa, että lopulta ne hetket ovat niitä jotka mieleen jäävät. Jos minulle lapsena joulussa tärkeintä selkeästi on ollut yhdessäolo ja on sitä edelleen, miksi en korostaisi sen tärkeyttä materian sijaan? Kaupoissa tai verkossa pyörimisessä käyttämäni ajan voimme vaikka leipoa, mikä on pienimmän lempijuttuja.
Totuus on kuitenkin se, että lahjat ovat silti tärkeä osa joulua! Ne tekevät oman jännityksensä ja antaminen tuottaa itsellekkin iloa. Kunhan välillä muistaa tämän kaiken tavaramäärän keskellä, että vähemmälläkin pärjää.
Vaikka olemmekin jo viikon verran väristelleet Suomen sateissa, takin pielet korvissa asti, palataan hetkeksi vielä Marokon tunnelmiin. En voi olla hehkuttamatta tätä paratiisimaista paikkaa, jossa yövyimme.
Matkaa suunnitellessa yksi tärkeimmistä jutuista minulle on yöpymispaikka. Sen sijaan että varaisin esimerkiksi helpon pakettimatkan ja maksaisin matkayhtiön valmiista valinnoista, koluan nettiä etsimällä juuri meille sopivaa yöpymispaikkaa. Toivon aina löytäväni paikan, josta on onnistuttu tekemään visuaalisesti kaunis, sieltä saisi hyvää palvelua, eikä se veisi liian isoa siivua matkabudjetistamme. Toisinsanoen siinä pitäisi olla sitä jotakin! Pienimmän matkatessa mukana, on uima-allas tai ranta aina helpottava tekijä, vaikkakin lapset tuntuvat innostuvan mitä ihmeellisimmistä asioita. Meidän rakastui esimerkiksi Lissabonin asunnon valtavaan terassiin. Siellä oli kiva leikkiä persikkapuun varjossa ja kurkkia talon mataloista ikkunoista meidän puuhia sisällä.
Matkaa suunnitellessa yksi tärkeimmistä jutuista minulle on yöpymispaikka. Sen sijaan että varaisin esimerkiksi helpon pakettimatkan ja maksaisin matkayhtiön valmiista valinnoista, koluan nettiä etsimällä juuri meille sopivaa yöpymispaikkaa. Toivon aina löytäväni paikan, josta on onnistuttu tekemään visuaalisesti kaunis, sieltä saisi hyvää palvelua, eikä se veisi liian isoa siivua matkabudjetistamme. Toisinsanoen siinä pitäisi olla sitä jotakin! Pienimmän matkatessa mukana, on uima-allas tai ranta aina helpottava tekijä, vaikkakin lapset tuntuvat innostuvan mitä ihmeellisimmistä asioita. Meidän rakastui esimerkiksi Lissabonin asunnon valtavaan terassiin. Siellä oli kiva leikkiä persikkapuun varjossa ja kurkkia talon mataloista ikkunoista meidän puuhia sisällä.
Pitkän viikonloppumatkamme hotelli Riad Adika, Marokon Marrakechissä, oli yksi onnistuneimmista valinnoista. Sana riad tulee arabiankielen sanasta ryad, joka tarkoittaa puutarhaa. Kaottisen kaupungin keskellä sijaitseva keidasmainen hotelllimme, jonka löysimme oppaan avulla vaaleanpunaisista kujasokkeloista, tuntui melkeinpä absurdilta. Kaikki tuntui tarkaan harkitulta, mutta silti rennon kodikkaalta. Huoneessakaan ei ollut mitään ylimääräistä, mutta silti juuri se kaikki tarpeellinen ettei se kivilattioineen tuntunut liian kolkolta. Aah, juuri täydellinen paikka kahdenkeskiseen rentoutumiseen!
Riad Adikassa kaikille oli selkeästi tärkeää, että marokkolainen vieraanvaraisuus ei jää kokematta: Meistä pidettiin huolta, kuin olisimme olleet heillä kylässä. Työntekijät katsoivat että emme erehtyneet ensimmäisenä aamuna ovesta ulos ilman karttaa ja päivän päätteeksi vaihdettiin kuulumiset, mitä Marrakech oli tuonut tullessaan. Ohimennen muistettiin huikata, että onko kaikki hyvin! Keittiössä työskentelevä Mariem loihti tuoreista tarvikkeista ateriat ja ruoka oli niin hyvää, että maltoimme syödä illallista vain yhtenä iltana ulkona. Mahtavinta oli silti ehkä amiainen, se katettiin lämpimänä jokaisen huoneen eteen kelloon katsomatta, kun paikalle vain kolisteli isojen puuovien takaa. Joka aamu odotti hieman erilainen tarjonta, aina tuoretta. Miten luksukselta kaikki tuntuikaan Suomessa aherretun työviikon päätteksi, enempää ei olisi kehdannut enää vaatia.
Marrakuussa talvi tekee Marrakechissä jo tuloaan, pystyimme silti hotellin kattoterassilla nautiskelemaan valosta, joka tuntui silmiä sokaisevalta Suomen syksyisen pimeyden jälkeen. Vaikka uimapukua ei tarvinnutkaan, tuntui lämpö uskomattoman hyvältä. Varjossa kuitenkin viileni nopeasti, joten onneksi villatakkien mukaan raahaaminen ei mennyt hukkaan. Meidän onneksemme huoneestamme löytyi tarvittaessa patteri sekä lämpöpuhallin, sillä kivilattia saattaa tuntua yllätävän kylmältä iltaisin. Lämmitys onkin hyvä tarkistaa jos Marokkoon aikoo kylmimpinä talvikuukausina- sitä ei hotelleista varmaksi aina löydy. Patterin laitoimme päälle kuitenkin vain ensimmäisenä iltana, loppuviikon Marokko ja me pidimme toisemme lämpiminä. Ja tietenkin höyryävän kuuma minttutee!
Viime kesäisten häiden jälkeen haaveilimme lyhyestä irtiotosta aivan kahden, ilman että kummankaan tarvitsisi keskittyä perheen pienimpään. Olimme miettineet kohteena Meksikoa, mutta pitkä välimatka ei olisi mahdollistanut pienimmän jättämistä moneksi viikoksi Suomeen ja lennot väli-Amerikkaan ovat sen verran hintavia ettei muutaman päivän takia kannattanut matkaan lähteä. Mutta aivan kuin sattumalta huomasin Norwegianin vihdoin aloittavan suorat lennot Marokkoon ja reilulla viidellä tunnilla olisimme jo Afrikan portilla. Marokko olikin odottanut pitkään must to go- listallamme ja meillä oli häissä ihanan ystäväni ansiosta marokkolainen ruokakin. Asiat tuntuivat vain loksahtavan kohdalleen!
Satumaiseen Marrakechiin on helppo ihastua. Punaisesta hiekkakivestä rakennenut muurit, jotka ovat ajan saatossa haalistuneet vaaleanpunaisiksi, kätkevät sisäänsä loputtomia kujia joissa ihmiset, mopot ja täyteen ahdatut polkupyörät etenevät sekavan sopuisasti. Soukissa eli Markkolaisessa markkinapaikassa on helppo eksyä minttuteeen tuoksuisille kauppakujille vaikka koko päiväksi putiikkien ja kahviloiden loputtomaan virtaan. Kartalla on Marrakechissä muutenkin melko vaikea pysyä, mutta sitä ei kannata säikähtää, kotiin löytää aina, vaikka paikallisen oppaan avulla. Iltaisin Jemaa el-Fna aukion valloittaa musiikki, eksoottiset tuoksut sekä siellä täällä seisovat väkijoukout katsomassa katuesiintyjiä. Sivulle voi vetäytyä hengähtämään tyylikkäisiin ravintoloihin, joiden avoimilla kattoterasseilla voi silti aistia kadun vilskeen. Koko kaupunki tuntuu sumuisen utopiselta.
Myös kaupanteko on Marokossa oma taiteenlajinsa. Vaikka Aasiassa tinkimiseen on vuosien saatossa tottunut, on se Marokossa vielä kiehtovampaa. Pienet ostokset voi neuvotella nopeastikin, mutta isompia kauppoja hieroessa pöytään kannetaan pannullinen minttuteetä, ja myyjä kaivaa esille vihkon, johon hän kirjaa hintansa ja ostaja oman tarjouksensa. Rennon keskustelun ohella vihko vaihtaa omistajaansa, kunnes lopulta päästään yhteiseen tulokseen. Hinnan määrittelee se, kuinka paljon tuotteesta on valmis maksamaan ja millä hinnalla myyjä on sen valmis myymään. Näin ollen hinnasta huolimatta molemmat pääsevät toivomaansa tulokseen.
Haluaisin haalia mukaani uskomattoman kauniita käsitöitä loputtomiin. Mattoja, koreja, keramiikkaa, valaisimia, toinen toistaan kauniinmpia, valikoima on rajaton. Vanhankaupungin markkinoiden hinnat ovat neuvottelutaidoista riippuen huokeita, mutta ulkopuolelta luksustakin on tarjolla. Onneksi innokkaimmalle lähetetään tuotteet rahdissa jopa Suomeen asti. Meille ei kuitenkaan ole tulossa pakettia, sillä matkalaukkuni onneksi antoi periksi tulevan kotimme valtavalle matolle sekä muutamalle muulle tarkkaan harkitulle aarteelle.
Lomien viimeinen viikko vilahti jotenkin ohitsemme meidän päivää* järjestellessä, aivan kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Nyt kun kaikki järjestely on ohi, olen hiljalleen purkanut kesän mittaan otettuja kuvia. Jos tapahtuu paljon, unohtuvat pienet hetket helposti.
Tästä kesästä tulee mieleen varmasti kaikille ensimmäisenä lämpö. Moni kauhistelikin miten mahdamme pärjätä pienessä bussissamme ilman modernia ilmastointia. Vanhassa autossa ei kuitenkaan jostain ihmeellisestä syystä tule kuuma. Olemme joskus miettineet miten se voi olla mahdollista, sillä nykyajan autothan kuumenevat saunaksi jo pienen kauppareissunkin jälkeen. Pienimuotoinen tuulestussysteemi autossa on, mutta en ehkä sitä lähtisi hakemaan ratkaisijaksi. Korostan sanaa pienimuotoinen!
Kattoluukun ja ikkunathan voi ajaessa pitää auki niin pitkään, kunnes kyllästyy naamalle tuiskuaviin hiuksiin ja jatkuvaan huminaan. Öisin joudumme sulkemaan nekin hyttysten takia. Nukuimme silti tänäkin kesänä normaaleilla paksuilla peitoillamme ja jos lämmin aamuaurinko osui autoon, voi aina takaluukun avata. Tähän valmistauten, laitamme siihen illalla valmiiksi hyttyssuojan. Ehkäpä pystysuorat ikkunat estävät auringon kuumuuden ja auto ei kerää päivän aikana lämpöä sekä iltaisin auki pidetyt ovet viilentävät sen. Mutta hyvä näin!
Toiseksi emme joutuneet kertaakaan kokoamaan ulkokatostamme, oikeastaan emme jaksaneet edes katsoa oliko sadetta luvattu. Eihän sitä melkein koko kesänä ollut! Yöksi oli helppo jättää kaikki tavarat ulos, eikä niitä tarvinnut kerätä suojaan. Aina valppaana oleva vahtikoira varmasti ilmoittaa jos leiriin olisi saapunut yöllisiä vieraita. Vahtija ilmoittaa myös mielipiteensä naapureille, jotka yrittävät virittää telttansa liian lähelle ja murahteluita saa myös viereiseen parkkiin saapuvat asuntoautot. Hetkellisen hermoilun jälkeen voi ehkä käydä tervehtimässä jos naapureiksi osuu koirarakasta porukkaa. 
Kesän kätevämmimmäksi hankinnaksi osottautui Tikausta* ostettu koiranpeti. Siihen lisätty villapeitto pitää lämpimänä ulkonakin ja on mukava kääriytyä pitämään ympäristöä silmällä. Kori ei kerää pohjaansa samanlailla heinää, kuin eläinkaupoissa myytävät kangaspedit ja se on helppo ravistella ennen sisälle siirtämistä. Lisäksi se on kevyt, helposti kokoontaitettava sekä ennen kaikkea sopii esteetikolle. Samalla olemme päässeet eroon öisin sänkyyn hyppääjästä ja koirankarvasta petivaatteissa. Pienessä bussissa tämä kaikki on plussaa.
Joka kesä olemme yrittäneet kehittää liikkuvan kesämökkimme varustusta. Jotkin ideat on koettu innolla hyviksi, osa turhiksi. Pienet tilat rajoittavat tavaramäärää ja jokainen sinne ostettu juttu pitää harkita tarkkaan. Kun jotain tulee, on jonkin toisen tehtävä sille tilaa. Ahtaissa tiloissa käytännölliset ideat eivät ole haitaksi. Rasittavaa on myös tavaran edestakaisin kantaminen. Esimerkiksi joka vuosi olemme raahanneet peitot sekä tyynyt kotoa ja aina jotain tuntui unohtuvat. Älkää kysykö miksi teimme näin! Keväällä päätimme heti, ennen ensimmäisiä retkiä, hankkia kotiin uudet ja viedä kesämökille vanhat, säästää vaivaa ja aikaa pakatessakin. Ongelmat ovatkin yleensä pieniä ja tienpäällä ratkaistavissa. Näin ollen ne kotona helposti taas unohtuvat ja sama ongelma odottaa seuravaallakin reissulla. Tästä hyvänä esimerkkinä sanottakoon niinkin yksinkertainen juttu, kuin suihkepullo. Matkalaukussa vaatteet rypistyvät helposti ja silitysraudan kantaminen mukana tuntuu naurettavalta, joskus sähköäkään ei ole saatavilla. Kostealla kankaan saa kuitenkin auringossa kuivattamalla helposti siliämään. Kesti vuosia ennenkuin muistin vihdoin eräällä ruoka ostosreissulla ostaa muutaman euron maksavan suihkepullon ja miten se helpottikaan tänä kesänä. Ei haitannut, vaikka pienin innostui suihkuttamaan mekkoni täysin märäksi, aivan kuin se olisi tullut juuri pesusta. Se kuivui sopivasti ennen matkaa kaupungille.
Matkoillamme koluamme aina vastaantulevia kirpputoreja. Kaikista mukaan ei lähde löytöjä, joskus taas yhdestä paikasta saattaa tulla kassillinenkin. Pienin tekee löytöjä meistä eniten, tästä johtuen hänen saldonsa on nyt rajoitettu yhteen. Tosin onneksi hänellä kuluu aika juuri sen oikean valintaan. Sisääntullessa heti ovenpielestä hän saattaa löytää jotain todella kivaa, mutta pian jo seuraavasta pöydästä jotain kiinnostavampaa. Orimattilasta hän löysi eurolla ensimmäisen Barbiensa. Retrovaatteisiin puettu nukke, katosi heti seuraavana päivänä, mutta löytyi onneksi samaisena iltana reitin varrella olleelta puistonpenkiltä. Nuken hinta ei haitannut, kun sen vaaleat, silloin vielä hyväkuntoiset vaaleat kutrit, saivat astianpesuaineella pesun sekä uuden leikkauksen. Kutsumme häntä nyt punkkari Barbieksi. Ehkäpä sitten tämän kesän matkat vielä tuovat jossain päin Suomea punkkari Barbielle uuden ystävän.
