Puinen rasia Malagasta |
Lasinen taulu Barcelonasta, joka oli unohdettu putiikin nurkkaan lojumaan halkeaman takia. |
Keraaminen pannunalunen Istanbulista |
Puinen laatikko Etelä-Espanjasta |
Nukke Tokion markkinoilta |
Simpukoita Thaimaasta pieneltä saarelta. |
Talvi ei ole lempivuodenaikani, vaikka pidänkin monista asioista siinä. Mutta liian pitkään kestävä pimeys ja kylmyys eivät innosta. Tämä on ensimmäinen talveni Suomessa 4 vuoden pakkaspakoilun jälkeen. Yleensä lähden aurinkoon useammaksi kuukaudeksi ja palaan vasta kevään korvilla takaisin. Tänä talvena kuitenkin perheenlisäyksen takia oli tyydyttävä pohjolan vähäiseen aurinkoon. Olen kuitenkin yllättynyt miten nopeasti syksy meni ja nyt ollaan jo vuoden paremmalla puolella, eikä ahdistus ole vielä iskenyt. Moni on sanonut, että koska syksy oli niin lämmin ja vähäsateinen, se meni helpommin. Mutta jokavuotisen rannalla makoilun jälkeen on ollut itseasiassa piristävää olla taas Suomessa. Täällä on tarjolla paljon monipuolista tekemistä ja talvikin tuntuu ihan mukavalta vaihtelulta jatkuvan kesän jälkeen. Useimmista talvikohteistani löytyy vain ne peruselementit: ranta, ravintolat, baarit ja muutama myyntikoju. Useamman kuukauden jälkeen alkaa jo kaipaamaan vähintäänkin kulttuuria ympärilleen.
Mutta toistaiseksi pysyn vielä kuitenkin kesäihmisenä ja tällaisina pakkaspäivinä voi vaikka muistella matkoja maailmalla kaukokaipuun iskiessä.
5.1.14 minusta tuli äiti. En ole aina haaveillut lapsista tai nähnyt itseäni äitinä. Luopuminen entisestä elämästä, parisuhteen muuttuminen, vastuunotto pienen ihmisen elämästä, oman kehon muutokset ja aikuiseksi kasvaminen eivät ole helppoja asioita kenellekkään. Vanhemmuutta ei voi harjoitella etukäteen. Vastapainoksi äitiys kuitenkin antaa elämänmittaisen matkan jonnekkin, minne vain lapsi voi viedä. Kun tyttäreni vihdoin yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen "tupsahti" maailmaan, huomasin, että asiat joista murehdin etukäteen, tuntuvat luonnollisilta ja itsestäänselviltä. Toisesta huolehteminen vaatii paljon, mutta minulle tyttöni on hienointa mitä on olemassa. En malta odottaa lisää juttuja, joita matka tuo tullessaan.
Halusin jakaa Rachelle Dunnin kuvat Kalifornialaisen taiteilijan Sarah E. Owenin kodista. Koti on täynnä hauskoja yksityiskohtia ja asunto itsessään on jo todella kaunis. Hyviä ideoita, että keittiössäkin voi olla kehyksiä ja oven ei tarvitse aina olla puuta, huomaa myös kaikki ihanat vanhat peilit eri huoneissa. Lisää kuvia täältä
Löysin lehdestä kauniita vanhoja kuvia Pariisista ja päätin piristää niillä tylsää kalenteriani sekä vanhaa valokuva-albumia. Lisäksi käytin koristepaperia ja erilaisia nauhoja ( jäälleen sitä juuttinarua...). Liimasin kuvat ja nauhat paperiliimalla.
Olen aivan hullantunut ruotsalaiseen perheyritykseen nimeltä Stockholm Bombay Project, erityisesti heidän värikkäisiin vintage tekstiileihin. Tuotevalikoimaan kuuluu myös mm. uniikkeja huonekaluja sekä muita kivoja tykötarpeita kotiin. Valitettavasti Suomessa Stockholm Bombaylla ei ole omaa liikettä, mutta jälleenmyyjinä toimii mm. Stockmann ja verkkokaupassa toimitus myös Suomeen. Lisätietoja ja tuotevalikoimaan pääset tästä.
"I think we should see opportunities in old things, rather than dismiss them as just old. There is an incredible value in objects that have a history and genuine craftsmanship behind them".
Kuva Stockholm Bombay |
Kuva Stockholm Bombay |
Kuva Stockholm Bombay |
Kuva Stockholm Bombay |
Onneksi tuli kotona laitettua kaikki kuntoon perheemme uutta tulokasta varten, koska pienokaisemme päätti tulla muutaman päivän ennakkoon. Lauantai yönä lähdimme kohti kätilöopistoa ja sunnuntai iltana vihdoin syntyi suloinen tyttömme maailmaan. Siitä alkoikin tutustuminen tähän ihmeelliseen pieneen ihmiseen, joka toi elämään jotain sellaista mitä ei voi mihinkään muuhun verrata. Sairaalassa ensimmäiset päivät vauvan kummasteluun onkin tehty mahdollisimman helpoksi. Ammattitaitoinen henkilökunta apunasi 24/7, ruokaa aina tarjolla ja siivotakkaan ei tarvitse! Mutta kun tänään saimme tietää, että pääsemme lähtemään kotiin, se tuntui mukavalta.
There's no place like home! ...ja pääsi vähän kirjoittelemaankin....
Meidän pikku perhe kasvaa yhdellä jäsenellä lähiviikkoina, oli siis korkea aika hankkia sänky pienelle tulokkaalle. Muuta pientä oltiinkin jo hankittu hiljalleen tai saatu sukulaisilta sekä ystäviltä. Pyrimme hankinnoissa siihen, että kaikki olisi käytettyä tai kierrätettyä ja ettei tulisi ostettua hirveästi ylimääräistä. Peiton ja patjan olimme päättäneet hankkia uusina hygieniasyistä, äitiyspakkauksessa tosin tulikin jo osa. Seinällä näkyvän, joillekkin lukijoille ehkä tutun naulakon, tein itse joulukuussa. Ohjeet löytyy tästä. Ihanan sinisen käsintehdyn tilkkutäkin ja vanhan pitsireunaisen koristetyynyn bongasin Jäähallin kirpputorilta eräältä naiselta.
Toverit odottavat jo! Viininpunainen käsintehty kettu on Kuopiolaisesta Daig Daiga Duu- kaupasta, joka myy suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita, 60- ja 70- lukujen seconhand- vaatteita sekä äänilevyjä. Muut lelut on saatu sukulaisilta.
Valopallot on ostettu aikoinaan Aasian reissulta. Mutta lähivuosina niitä on rantautunut jo Suomenkin tavarataloihin. Taustalla näkyy käsintehdyt pienet villasukat ja mekko Pelastuarmeijalta.