-2.jpg)
-2.jpg)
-2.jpg)
-2.jpg)
-2.jpg)
-2.jpg)
Olin yhtenä iltana viemässä roskia ja huomasin, että nurkassa lojui vanha maapallo . Vaikka rakkaan kotiplaneettamme jalka oli hieman nuju ja pallokaan ei tuntunut enää kauhean vauhdikkaasti pyörivän, otin sen silti talteen. Hetken toki harkitsin asiaa, kunnes ajatukseni leijalivat lapsuuteni mummolaan, kuinka hauska se mummin maapallo silloin olikaan. Silmät kiinni, pallo pyörimään ja sitten katsotaan minne seuraavaksi matkustetaan!
Hetken fiilistelyn jälkeen minä sitten kävelin kotiin räntäsateessa pölyinen maapallo kainalossa.
-2.jpg)
Pulkkamäki kaverit olivat sairastuneet, joten lohdukkeeksi herkuteltiin laskiaispullilla. Ja herkuttelu onkin tarpeen, koska laskiainen on aikoinaan merkinnyt paaston alkua, joka päättyy pääsiäisenä. Paaston ajalle on ollut oleellista etenkin lihan jättäminen pois ruokavaliosta.
Koska aikasemmin lupaamani herkuton kuukausi* ei tuottanut toivottua tulosta (kääk!), ehkä lähden liikkeelle helpommalla ja hieman laajemmalla kuviolla. Kasvisruokia lisää ja herkkuja kerran viikossa pääsiäiseen saakka! Ei ehkä ihan voi kutsua paastoksi, mutta jotain sinnepäin...
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
En ollut eilen rannalla ainoa joka oli fiilistelemässä ihanaa aurinkoista keliä. Se on kyllä aivan uskomatonta miten valosta saa energiaa ja se suorastaa pakottaa ulos. Tosin Helsingin Kalliossa ravintolapäivien herkkujonot olivat sen verran pitkät, että kirpakka pakkanen ajoi meidät taas takaisin sisätiloihin. Mutta onneksi herkkuja oli tarjolla myös lämpimässä.
Tule tule kesä jo!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Kerronpa teille lyhyen tarinan. Tarinassa mennään ajassa taaksepäin useampi vuosi, jolloin työskentelin myyjänä. Tunti ennen sulkemisaikaa sisään kiitää vanha mies " missäs teillä on niitä lukulaseja?". Minä nopeasti lähden häntä ohjaamaan oikeaan paikkaan. Sopivat lasit löydettyään hän huokaisee "On se mukavaa, että olette tässä lähellä, meinasi tulla hätä". "Vanhat lukulasini menivät rikki ja en olisi pystynyt lukemaan illalla lehteä" hän jatkaa. Kysyn häneltä, että mikäs siinä lehdessä nyt niin tärkeää on, että pitää ihan hengästyä. " Olen neljänkymmenen vuoden ajan lukenut vaimolleni joka ilta päivän lehteä, kunnes hän nukahtaa. Hän saa näin helpommin unta. Ja pian on meidän nukkumaanmenoaika"
Lähtiessään mies vielä heilauttaa iloisesti kättään
"kiitos ja näkemiin!"
Koskaan emme tavanneet uudelleen, mutta hän on jäänyt minulle mieleen. Kuinka rakkaus ja ystävyys voivat kestää kymmeniä vuosia. Ja kuinka pienet huomionosoitukset tekevät arjestakin kauniimman.
Hyvää ystävänpäivää!
-2.jpg)
-2.jpg)
-2.jpg)
Meidän ruokakunnassa talvi on yhtä juhlaa. Olemme kaikki onnistuneet saapumaan maailmaan samoihin aikoihin. Kun joulun lahjonnasta on selvitty, on minun syntymäpäivät jonossa ensimmäisenä. Viikko siitä eteenpäin on tyttäremme ja jonon viimeisenä maaliskuussa on koiramme ( joo meillä juhlitaan niitäkin!). Ja eilen siis juhlimme mieheni syntymäpäivää!
Lahjapaperien suhteen kaapista löytyi ainoastaan jouluisia jäännöksiä ja ikuinen sanomalehtiin pyörittelykään ei onnistunut tälläkertaa sotkevan painomusteen takia. Mutta paperin sijaan keksin käyttää kankaan, joka oli jäänyt yli vanhan nojatuolin uudelleen verhoilusta. Pujottelin pehmeän paketin kiinni metallilangalla ja koristelin silkkinauhalla sekä narulla. Parasta on se, että kankaan ja kaiken muun voi hyötykäyttää vielä myöhemminkin.
Onnea murulle vielä kerran!
-2.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Kun ulkona ei vielä kesän merkkejä näy, on kesää silti pakko saada kotiin. Niinpä uudessa kodissamme vihertääkin entistä enemmän, jopa yöpöydilläkin. Onneksi siis päivät hiljalleen pitenevät ja valoa tulvii sisään myös niille vihreille tulokkaille, jotka eivät ikkunan viereen ole mahtuneet. Valo antaa merkkejä myös tulevasta, sieltä se kesä jossain vaiheessa vihdoin löytyy kodin ulkopuoleltakin.
.jpg)
