Kuvista päätellen voisi luulla meidän lähteneen kauaksikin. Tosiasiassa olimme kuitekin Helsingissä Haltialan tilalla.

Pääsiäisen innoittamana ajattelimme mennä ihmettelemään lampaita ja muita eläimiä, mutta paikan päällä huomasimme, että saman idean ajamana siellä oli moni muukin -Kotieläintila muistutti ennemminkin festari aluetta! Hevosten sijaan pellot olivat täynnä autoja ja jos olisi halunnut nähdä edes vilahduksen päätähdistä tai juoda odotellessa kupin kahvia, oli aina käveltävä armottoman jonon perälle. 

Lampaat jäivät siis näkemättä, meidän kaikki 10 jalkaa olivat melkein napaa asti täynnä kuraa ja pientä koiraa pelotti ponit, mutta heinäpaalit olivat hauskoja, peloilla kävely oli mukavaa. Mahdoton sumuverhokin toi kuvaamiseen omanlaistaan kaunista tunnelmaa. Elämyksiä ne on nekin!
  

Vierailemme Tukholmassa mieheni siskon luona useammankin kerran vuodessa. Tukholma houkuttelee myös muutenkin, siellä voi tuntea suurkaupungin hengen ja visualisti voi haistella trendejä sekä hakea inspiraatioita.

Vaikka yleensä en jaksa jaaritella, kuinka siellä Ruotsissa kaikki on niin paljon edistyksellisempää kuin täällä meillä- nyt siihen kuitenkin ryhdyn. Koska visualistin näkökannalta harmikseni jouduin toteamaan, että olemme Suomessa vielä kovin lastenkengissä visuaalisen markkinoinnin suhteen. Tuntuu, että kyseistä asiaa ei täällä vielä edes tiedosteta ja se näkyy. Toki tunnelmallisia kahviloita ja putiikkeja Suomessakin on (olenhan niistä itsekkin blogiin useammastakin kirjoitellut), mutta niitä voisi olla paljon enemmän. Miettikääpä esimerkiksi kuinka monta upeaa kukkakauppaa tiedätte? Minulle ei kovin monta tule mieleen. 

Kamera ei kuitenkaan tällä reissulla käynyt kuumana vaan keskityimme minun pienen putiikkien vilkuilun lisäksi lähinnä vanhan kaupungin ihailuun, laivan hissien ihmettelyyn ja hyvään ruokaan sekä tietysti toisiimme. Mutta seuraavalla Tukholman reissulla käykääpä vilkaisemassa Åhlèns cityn ylemmän kerroksen kahvila. Ja tiedätte mitä tarkoitan, kun asiat ovat mietitty viimeiseen asti, servettejä myöten.

Yhteiset aamut ovat niin mukavia! Niitä on viikossa niin lohduttoman vähän, joten silloin kun niihin tilaisuus koittaa, nautin siitä suunnattomasti. Ei haittaa vaikka leipää olisi laittiallakin - ei ole kiire.

Näin jossain "hidasta elämää" ohjeessa, että itseltä pitäisi kysyä:

Meillä on vähennetty lihansyöntiä roimasti. Mieheni syö eläinkunnasta enää kalaa ja me muut vielä joskus syömme muutakin lihaa. Mutta kalan lisäksi meillä syödään pääsääntöisesti kasvisruokaa. Kyseiseen päätökseen ei kuulunut mitään aatetta vaan yksinkertaisesti lihaa ei tarvitse syödä niin mahdottoman paljon, kuin olemme tottuneet. Tottakai ällöttävä lihan tehotuotanto ja eläinten kurja kohteleminen on saanut myös miettimään. 

Alkuun kasvisruokien opetteleminen tuntui hieman hankalalta ja kaupasta kotiin kantautui tuotteita, joista emme olleet ikinä kuullutkaan. Nyt päässä on jo pari reseptiä, joten aineksien osto sekä ruokien teko tuntuu luontevammalta. 


Yksi arjen tärkeimmistä asioista ruoan suhteen on tietenkin nopeus ja helppous. Kun pikkupomo on haettu tarhasta, on ruoka oltava valmis heti! Yksi "fastfood", jonka ainekset on hyvä olla aina pahan päivän varalle, on pesto pasta. 

Perinteisen vihreän peston tilalle kokeilin yksi päivä Jamie Oliverin "Keep it simple"- sarjan punaista pestoa pastan kanssa. Kahdestaan hieman mauttomaan yhdistelmään lisäsin päälle vielä fetajuustoa, aurinkokuivattuja sekä tuoreita tomaatteja. Mausteeksi vielä parmesanjuustoa sekä basilikan lehtiä. Todella helppo ja erittäin herkullista!

Tässä vielä linkki Jamien pesto pastan ohjeeseen, joka kuulostaa kyllä aivan ihanalta ja omaa pikamenua monipuolisemmalta. Lihan ystävätkin voivat lisätä kyseiseen ohjeeseen kanaa. Ja huomatkaa, valmistusaika 15 minuuttia- Sopii!