Viikonloppuna meidän takapihalta pulppusi puheensorina ja hurmaavat tuoksut valtasivat koko naapuruston. Grillikausi on meillä päässyt jo hyvään vauhtiin ja loppua ei ole näkyvissä ennen kuin lumi peittää maan.
Tälläkertaa Kokeilimme lohen kaveriksi Santsikierros* blogista löytämääni tomaatti-halloum-peruna vartaita. Uusien perunoiden sesonki ei vielä ole, mutta hieman edullisemmin kaupoista saa jo naapurimaan tuotoksia. Aikasemmin en ole kokeillutkaan perunoita vartaissa, mutta helpon marinadin kanssa niistä sai maistuvia kavereita halloumille ja tomaateille.
Uuuh ja ihan pakko mainita Danvitan* rouskovat leivät, joissa on useita eri makuvaihtoehtoja. Itse kokeilimme "provence herbs" makua ja voin kanssa niistä saa maukkaita suupaloja. Kannattaa kokeilla!
Illan edetessä viileä kevät kuitenkin pakotti meidät sisälle ja vielä emme päässeet syömään terassilla, mutta ehkä tällä viikolla sekin onnistuu?!
Olen aina väliin jos toiseenkin maininnut tyttärelleni tekeillä olevasta nukkekoti projektista.
Itse talo ei ole minun tekemä vaan netistä löytämäni käsityöläisen...niin tai oikeastaan käsityöläisen, jolla oli käsissä vikaa. Tämä ilmeni vasta sen jälkeen, kun olin lumihangessa puurtanut postista järjettömän kokoisen paketin kotiin ja avattuani kummastelin kun talon ikkunat sekä oviaukot olivat sahattu vinksin vonksin ja työn jälki näytti muutenkin epäsiistiltä. Siinä sitten kyselin tekijältä, että mitenköhän tämä homma nyt meni ja ilmeni, että talven kylmyys kangistaa hänen kätensä, joten hän ei pysty kunnolla työskentelemään. Mitäs tuohon nyt sitten sanoisi?! No pääsimme muutaman viestin jälkeen kuitenkin yhteisymmärrykseen ja nukkekoti jäi meille. Aikani sitä katseltuani pääsin yli pettymyksestäni ja nyt se on saanut hieman maalia pintaan ja ihanat tapetit ovat Papershopista*. Aaltoilevat ikkunatkin ovat edelleen aika aaltoilevat, mutta ne ovat hiljalleen alkaneet näyttää jotenkin symppiksiltä...
ja mukanaan ne kantavat tarinan tuleviinkin leikkeihin.
ja mukanaan ne kantavat tarinan tuleviinkin leikkeihin.
Kurkistan ovenraosta pimeään huoneeseen, hymy vastaanottaa minut. Koira hyppii sänkyä vasten, haluaa suukkoja, häntä innokkaasti heiluen ja me nauramme sille. Uniriepu on tiukasti sylissä mukana, kun siirrymme avaamaan verhoja. Ulkona paistaa aurinko ja rutistan sinua, olet niin pieni ja pehmeä. Ihanaa olla äitisi.
Kaikille puutarhan kierrätysideoita etsiville tai muuten vaan kierrätyksestä kiinnostuneille tässä pieni kirjavinkki. Heidi Haapalahden ja Teija Tuiskun Kierrätyspuutarha sisältää paljon ideoita, jossa joutavalle tavaralle on löydetty uusi, hyödyllinen tai hauska käyttötarkoitus. Kirja on tarkoitettu sekä suuren, että pienen mittakaavan ideoimiseen. Siinä esitellään ideoita mm. viljelyyn, maa-ainesten hyödyntämiseen, romusta rakentamiseen sekä somiin säilytysastioihin, että vanhojen kankaiden hyödyntämiseen. Kirjan hyvä kuvitus saa nopeasti mielikuvituksen liikkeelle ja siitä on helppo soveltaa moderniinkiin makuun.
Nyt vain silmät auki ja varastoja penkomaan!
Tuntuu, että heti kun auringonsäteet alkavat lämmittämään, me talviunta uinuvat suomalaiset heräämme kuin maan matoset ja kaivaidumme esiin. Siltä se minusta ainakin näytti viikonloppuna kaupoilla. Luulin olleeni ainut joka oli auringon innostama lähtenyt liikkeelle, mutta todellisuus valkeni minulle heti etsiskeltyämme hetken parkkipaikkaa. Mutta vaikka jonot välillä matelivat pitkiksikin, selvisimme sadan tiilenmurikan ja multakasan kanssa nopeasti ulos. Matkalla kotiin kurvasimme vielä Kierrätyskeskukseen löytääksemme jonkinlaisen sohvan terassille. Ja mitä vielä! Siellä oli juuri sellainen kuin olimme ajatelleet. Olin niin innoissani löydöstämme, että kiihkoissani puolustin sitä laidasta kiinni pitämällä "me varataan jo tätä!", kun joku nainen osoitteli suuntaani ja kyseli hintaa. Ilmeni, että nainen kyseli viereisestä sohvasta ja vilkuili minua hieman siinä tyynyjä paukutellessaan.
Mutta nyt löytämämme puusohva odottelee jo terassilla kuumia kesäpäiviä ja kutsuu päiväunille...
