Kotona
9/05/2019
Keväästä asti tämän talon sisältä on kuulunut remontin ääniä, lautoja on kannettu sisään yksin tai yhdessä ja vielä yömyöhälläkin ilmassa on leijunut öljyvahan tuoksu.
Aloitimme urakan yläkerran pintaremontilla sekä uusimalla lattiat. Tämä osio alkaa onneksi olla listoja vailla valmis. Edessä on vielä alakerran vanhojen tapettien jynssäys, seinien maalaus ja koko kylpyhuoneen uusiminen. Lisäksi kaikkialla odottaa erinäiset pikkuprojektit, joita tuntuu huomaamatta kasaantuvan lisää, kun tekee esimerkiksi löytönä vanhan öljylampun. Olen samalla tehnyt pienoisen henkisen kasvun malttini kanssa ja totuttautunut ajatukseen, että asioita tehdään hiljalleen arjen pyörityksen ohella sekä omien voimavarojen puitteissa, rauhassa ideoiden.
Vanhan öljylampun löysimme nurkan takana olevalta kirpputorilta.
Nyt se odottaa vielä vuoroaan päästäkseen uuteen loistoonsa valaisimena.
Haaveena meillä oli, että saisimme pitkiin iltoihin sopivankokoisen pöydän.
Pöytälevyn teemme tutun Pohjanmaan talon leveistä lattialankuista.
Yksi aivan oma projektinsa, kaiken remontin keskellä, on ollut tavaran pyöritys. Luulisi, että kaiken tämän konmarituksen keskellä ei kotiin enää kertyisi turhaa tavaraa - Tai ainakin olin siinä uskossa. Muutossa saimme huomata, että entisen asuntomme iso vaatekomero ( 70- luvun talojen kätevä ominaisuus ) oli haalinut sisäänsä tavaroita, joita kukaan ei ollut kaivannut aikoihin. Pieniä kirpputorin aarteita, jotka eivät sittenkään olleet sopineet minnekkään, turhia vaatteita, aivan liikaa pipoja sekä takkeja. Etenkin pienimmän varttumisen matkalta jääneitä tavaroita, joiden myymiseen en jaksanut kaikessa kiireessä sittenkään ryhtyä ja raahasimme arvokkaimmatkin pikaisesti kierrätyskeskukseen.
Silti uusi koti tuntuu tyhjältä, sen ikkunat odottavat vielä verhoja, olohuoneesta puuttuu puolet huonekaluista, koska vanhat eivät sinne koolta sopineet ja keittiössä yksinäinen saareke, Indiskan vanha myymäläkaluste, on saanut muutaman jakkaran kaverikseen. Maltillisesti olemme yrittäneet etsiä meille sopivaa ja paikallinen pieni antiikkauppa on saanut uudet vakioasiakkaat. Onneksi nurkan takaa löytyy myös itsepalvelu kirpputori, jonne on helppo viedä ylimääräisiä tavaroita tai tehdä vaihtoja tarpeelliseen.
Silti uusi koti tuntuu tyhjältä, sen ikkunat odottavat vielä verhoja, olohuoneesta puuttuu puolet huonekaluista, koska vanhat eivät sinne koolta sopineet ja keittiössä yksinäinen saareke, Indiskan vanha myymäläkaluste, on saanut muutaman jakkaran kaverikseen. Maltillisesti olemme yrittäneet etsiä meille sopivaa ja paikallinen pieni antiikkauppa on saanut uudet vakioasiakkaat. Onneksi nurkan takaa löytyy myös itsepalvelu kirpputori, jonne on helppo viedä ylimääräisiä tavaroita tai tehdä vaihtoja tarpeelliseen.
Tauluja nakutellaan aina, kun niitä sattuu kohdalle ja eikä niiden tarvitse olla niin pilkulleen.
Yläkertaan valitsimme klassisen modernit tapetit Boråstapeterilta.
Yllättävän nopeasti uusi koti on kuitenkin alkanut tuntua omalta. Tyhjiä nurkkia olen täyttänyt viherkasveilla, eikä niiden tilalle muuta taida tullakkaan- väljyys viehättää. Edellisen asunnon tilavuuden jälkeen, talon pienet huoneet tuntuvat kivan kodikkailta.
0 kommenttia