Vihreän elvytys
2/11/2016
Jotenkin onnistuin tänä talvena menettämään kotona vallinneen viidakkomme- vain vahvimmat pelastuivat. Viimeisistä rotkon reunalla roikkujista olen yrittänyt napsia talteen vihertävät versot, joista toivon kasvavan vielä joskus kokonaisia kasveja.
Miten ihmeessä kävi näin? En tiedä, mutta syitä on varmasti monia. Olin jo viime kesänä hieman riemuissani kun onnistuin kasvattamaan jopa muutamia syötäviä takapihallamme, vaikka kesä ei antanutkaan parhaintaan. Mutta intoni latistui, kun syksyn kylmyys laittoi asunnossamme lämmityksen päälle ja jättimäisen ikkunamme edessä olevalla ikkunalaudalla alkoivat lehdet tippua. Ainoastaan peikonlehti on jaksanut uljaana valloittaa olohuoneemme seinämää ja odottaa, että pääsisi kevään tullen juurtumaan isompaan ruukkuun.
0 kommenttia