Vuoden verran vauhtia

3/20/2014

Syötättekö sille paristoja aamupalaksi? Onpa se vauhdikas! Kommentoivat naapurit ihmeissään. Kyse on tietysti meidän Parsonrussellinterrieristä, joka tasan vuosi sitten syntyi Nokialla. Olimme harkinneet jackrussellinterrieriä, mutta parsonin sirompi ulkonäkö miellytti. Roduissa sinänsä ei ole eroa, jossain taidettiin mainita, että parsonit ovat hieman vilkkaampia. Kun näimme Kennel Erimarin ilmoituksen syntyneestä pentueesta, oli päätös helppo ja pian oltiinkin jo matkalla Nokialle. Kävimme tutustumassa pentuihin muutaman kerran ja kovan odotuksen jälkeen saimme kotiimme Erimarin Illusian eli Bean. Rohkea tyttö ei paljon koti-ikävää itkenyt ja kaikki lähti heti alusta hyvin käyntiin. Vuoden varrella on toki useammankin kerran tullut mieleen, että mitä tuli hankittua ja hermot ovat olleet koetuksella. Parsonin omistava kaveri taisi kommentoida feissarissa Bean kuvaa "Ne osaa kuvissa olla söpöjä, mutta älä mene lankaan!". Höseltävä ja iloinen Bea on tuonut kuitenkin mukanaan onneksi naurua sitäkin enemmän. Vielä en olekkaan keksinyt keinoa millä vauhtiveijarin väsyttäisi, se on aina valmiina kuin partiopoika! Paitsi jos ulkona sataa rankasti, neiti luikkii pian takaisin sohvan lämpöön ja kovin on myös aamu-uninen. Tosin jos kyseessä on leikkiä siskontyttären tai Messi- lapinkoiran kanssa, ei Beaa pysäytä mikään. Onneksi namujen avulla saa hieman intoa hillittyä ja koirakoulussakin päihitetään helposti toverit...aina ei tietenkään opiskelu kiinnosta. Eli hieman itsepäisestä, mutta älykkäästä ja iloisesta rodusta on parsoneissa kyse. Saa nähdä missä vaiheessa alkaa vauhti hidastua, uskon että sitä on vielä tässä vaiheessa turha odotella. Onnea 1 vuotias "hullu Bea"!