Hermosärystä muutoksiin
1/11/2019
Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, olen tänään pitkästä aikaa kävellyt normaalisti, vasenta jalkaani aristamatta. Asia, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys!
Noin vuoden ajan lonkassani on ollut kipua ja pitkien päivien päätteeksi, se on saattanut jumittua paikoilleen, lähtien lopulta taas liikkelle. Kivun takia olen jättänyt lähes kaiken ylimääräisen liikunnan ja levännyt mahdollisimman paljon, aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Koska olen pystynyt asian kanssa elämään, en ole saanut itseäni lääkäriin.
Muutama kuukausi sitten päätin kuitenkin laittaa asiat kuntoon joogalla sekä reippaalla kotijumpalla. Tämän reippaan päätöksen avulla päädyin myös sinne lääkäriinkiin. Koko vasen puoleni kipeytyi ja nukkumisesta tuli lähes mahdotonta särkyläkkeilläkin. Kroppani oli täysin solmussa. Lukuisien kokeiden jälkeen minulta löytyi nivusen seudulla alkava tyrä- vanhuus ei siis todellakaan näytä tulevan yksin. Tuloksesta lohdullisena sain jonotusajan Jorvin kirurgiselle, johon leikkausta arvioivalle lääkärille on noin kolmen kuukauden jono, riippuen kiireellisyydestä. Jäin odottelemaan ja yritin selvitä arjessa, päätin lopettaa jumppaamisenkin.
Mutta viime maanantaina istuin taas lääkärin vastaanotolla, olin jälleen solmussa. Tälläkertaa lääkäri epäili kipujen tulevan selästä ja lähetti minut varmuuden vuoksi fysiatrian erikoislääkärille, kenelle onneksi onnistuin saamaan ajan heti seuraavalle päivälle. Diagnoosiksi sain hermoa painavan tyrän sekä tulehtuneen lonkan nivelpussin ja niitä helpottamaan kaksi kortisoni pistosta. Jalan jäykkyys hävisi hetkessä. Piikkien avulla minun pitäisi selvitä nyt muutamat viikot ja ne uusitaan niin pitkään, kunnes pääsen leikkaukseen. Vaikka pistoskohdat hieman aristavatkin, tuntuu vapaus mahtavalta. Automaattisesti varon vasempaa puoltani, mutta yritän muistuttaa itseäni kävelemään normaalisti, jotta kroppani uskaltaisi palautua hiljalleen normaaliksi- Ainakin toistaiseksi.
Harva asia uuvuttaa yhtä paljon, kuin jatkuva kipu. Viime ajat ovatkin olleet taas herätys siihen, miten tärkeää on pitää itsestään huolta. Niin helposti moni muu asia pääsee jonossa itsensä ohi. "Ihan hyvinhän tässä menee", vaikka yöunet jäävät lyhyiksi ja jatkuva väsymys vie voimat.
Harva asia uuvuttaa yhtä paljon, kuin jatkuva kipu. Viime ajat ovatkin olleet taas herätys siihen, miten tärkeää on pitää itsestään huolta. Niin helposti moni muu asia pääsee jonossa itsensä ohi. "Ihan hyvinhän tässä menee", vaikka yöunet jäävät lyhyiksi ja jatkuva väsymys vie voimat.
On joskus hyvä pysähtyä tutkimaan mihin aikansa käyttää ja niin syvälliseltä kuin se kuulostaakin, että mitä elämältään oikeasti haluaa. Viimeksi kun se tein, pakkasin Kallion asuntoni ystävieni kellareihin ja lähdin neljäksi vuodeksi maailmaa kiertämään. Ja se on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni. Nyt en lähde, vaikka jälleen olemmekin asuntoa pakkaamassakin, tälläkertaa pakkaan sen perheeni kanssa. Muutamme keväällä Kirkkonummelle sympaattiseen yli sata vuotta vanhaan omakotitaloon. Näiden muutosten tuulissa, olen jälleen päättänyt punnita niitä asioita mitkä ovat minulle tällähetkellä jonossa ne tärkeimmät. Lisätä niitä juttuja, jotka tuottavat iloa ja saavat inspiroitumaan. Lisäksi yritän siitä samasta jonosta saada paikan vielä minulle ensimmäiseltä sijalta.
0 kommenttia