Our little hideaway
6/30/2016
Viime viikolla jätimme Bangkokin hetkeksi taakse, suunnataksemme Koh Changin saarelle. Ystäväni, joka asuu Koh Changilla, mutta oli pikaisella käynnillä Bangkokissa, ehdotti että jakaisimme taksin menopeliksi. Tosin emme tajunneet ottaa huomioon laukkujen määrää autoa tilatessa ja ehdimme jo hieman huolestua mahtumisesta taksikuskin yrittäessä paukuttaa takaluukkua kiinni kerran jos toisenkin. Kuitenkin järjettömän säädön jälkeen ja oletettua pienemmällä jalkatilalla saimme pakattua itsemme matkaan. Vajaan viiden tunnin taksimatka maksoi 3500 thb eli noin 90 euroa ja saimme pysähtyä oman tahdin mukaan.
Olen ensimmäistä kertaa käynyt Koh Changilla reilut seitsemän vuotta sitten. Sittemmin sen kylät ovat kasvaneet ja kojuja noussut kuin sieniä sateella ja luonto on saanut siirtyä turismin kasvaessa, mutta onneksi osa paikoista on vielä säilyttänyt persoonallisuutensa. Sadekauden aikaan turisteja on muutenkin saarella vähemmän ja meno on rauhallisempaa sekä hinnat huomattavasti alhaisemmat. Tosin ainakaan tällä reissulla sää ei ole meitä suosinut ja aurinko on vain vilahdellut. Sadetta kuitenkin kestää yleensä onneksi vain hetken ja suurella saarella riittää puuhaa pilvisenäkin päivänä. Ihmetystä on riittänyt etenkin joukkueen pienimmälle matkalaiselle, kun hän ensimmäistä kertaa näki norsuja ja apinoita. Kummallista on myös vastaan kävelevät vapaat koirat ja kissat sekä kylätien kukon komentama kanalauma. Ehdoton suosikki on kuitenkin illan hämärtyessä esiin saapuvat gekko lisko, joita pienin kutsuu nimellä “gukke“.
Koh Changilla raahasimme laukkumme Lonely beachille, joka on saarella tunnettu nuorien reppureissaajien bilerantana, mutta low seasonin aikaan se on enemmänkin uinuva pieni kylä, jonka boheemia ilmapiiriä olen aina rakastanut.
Rannalla meillä on oma pieni huvilamme, jossa sänkyä ei ole pedattu päiviin, eikä kiire ole mieltä vaivannut. Valojen sammuttua katossa ääntelee mystisesti näkymätön gekko ja taustalla kuuluvat vaimeasti kuohuvan meren äänet.
0 kommenttia