Lähiössä, naapurina meri
12/19/2014
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Muutimme* vajaa viikko sitten Helsingin keskustasta Espoon lähiöön, mikä on aika jännä juttu tällaiselle kaupungin vilskettä rakastavalle. Etenkin, kun joskus palattuani Suomeen pitkästä aikaa, on Helsinkikin usein tuntunut uinuvalta kylältä. Mutta kaikella on puolensa, "uinuva kyläkin" on hurmaava omassa kompaktissa koossaan, ei miljoonakaupungin ruuhkia sekä saasteita ja metrossakin mahtuu matkustamaan milloin vain ( kokeileppa sitä Delhissä iltapäivällä ).
Mutta ajatus Helsingistä kohti vielä hiljaisempaa Espoon lähiötä, tuntui kauhistuttavalta . Taakse jäi raitovainujen kolina, tutut kulmat, lokkien nauru ja citypuput( joita tosin jäi kaipaamaan vain meidän koira ). Täältä tullaan automarketit, betoni ja ostari!
Mitä tulikaan tehtyä!
Mitä tulikaan tehtyä!
Noh, ihan hyvin tuli tehtyä. Betonia löytyy ja automarkettikin on kävelymatkan päässä, mutta olen saanut lähelle myös uuden ihanan naapurin, meren. En ole koskaan Helsingissä tai muuallakaan maailmassa asunut lähellä merta, mutta nyt asun. Olen aina kunnioittanut ja rakastanut merta, vaikka en olekkaan vesipeto ja merisairaaksikin tulen helposti. Niinpä voin sanoa, että olen kokenut maagisia hetkiä näinä aurinkoisina päivinä. Vaikka jo pelkkä aurinkokin on tuntunut kuin päivänsäde menninkäiselle, on koiran kanssa rannalla istuminen ollut ihanaa. Hiljaa lauturiin liplattavien aaltojen ääni on herättänyt sisälläni jotain kauan kaivattua. En tiedä johtuuko meren maagisuus osittain siitä, että se muistuttaa auringosta. Rannallahan yleensä vietettään aikaa kesäisin tai ulkomailla. Ihana meren tuoksu ja satunnaisesti ohi huristelevat veneet saavat ajatukset lentämään jo tulevaa kohden. Ehkä siihen tulee nyt muutos, kun alan tutustumaan tähän uuteen mystiseen naapuriin ja sitä kautta tulee erilaisia muistoja.
... niin ja puolessa tunnissa on jo Kampissa, kun kaipuu Helsinkiin jälleen hiipii.
... niin ja puolessa tunnissa on jo Kampissa, kun kaipuu Helsinkiin jälleen hiipii.
0 kommenttia