Keväällä häämöttävä muutto ja sen myötä tulevat kustannukset sallivat meille tänä talvena vain viikon talviloman. Talvisin kauas matkustamiseen joutuu tuhlaamaan sen verran energiaa ettei alle pariksi viikoksi kannata matkaan lähteä. Mutta koska kesällä tuskin ennätämme lomailla, halusimme pakkasten keskellä sallia itsellemme sen lyhyenkin loman auringossa. Piti vain löytää lämpöä hieman lähempää!
Yksi aurinkovarma kohde on Arabiemiraatit, lentoaika Dubaihin on noin reilu kuusi tuntia eli juuri sopiva viikon matkalle. Dubain hulina ei kuitenkaan houkutellut ja katseemme kääntyivät vielä hieman tuntemattomampaan Fujairahiin, joka sijaitsee itärannikolla toisin kuin Dubai ja muut emiraatit.
Olen usein maininnut, että tykkään valita hotellimme itse ja emme ole käyttänyt pakettimatkoja enää vuosiin. Tällä kertaa teimme kuitenkin siinäkin poikkeuksen. Pienen selauksen jälkeen huomasin, että Arabiemiraateissa hotellien taso on melko sama kaikkialla, eli hyvä. Oli siis se ja sama meneekö paketilla vai itsenäisesti, toisessa ei tarvitse muuta kuin valita kohde ja tehdä varaus, kaikki muu olisi hoidettu.
Jotta relausloma olisi todella sitä itseään, otimme hotellilta myös All Inclusive vaihtoehdon. Matkalaukkuun heitettiin vain uikkarit ja muutamat vaatteet, joita perille saavuttua huomasin silti olevan liikaa. Täällä täyshoitolassa voi hipsiä joka paikassa aamutakissa vaikka koko päivän eikä kukaan katso kieroon- lomailijalle aamutakki vaatteena on täysin sallittua!
Onhan tässä kaikessa helppoudessa puolensa. Ei tarvitse miettiä mitään, ehkäpä tehdä vain muutamia kevyitä valintoja- Haluaako rannalla pelata lenttistä vai vetäytyykö kenties rantatuoliin katselemaan auringonlaskua tai ehkäpä voisi lähteä snorklaamaan. Aurinkovarjoja, rantahiekkaa, uima-altaita ja kaikkea mahdollista on riittämiin.
Kolikolla on toinenkin puoli, iso hotelli kompleksi tuntuu hieman persoonattomalta vankilalta, jossa on kuljettava lauman mukana aina samaan aikaan. Ihmisiä on minun makuuni liikaa! Hiljalleen siihenkin silti sopeutuu, paitsi meistä pienin, joka valittaa että ravintolassa on aina liikaa melua. Hän ihmettelee miksi emme joskus voi syödä huoneessamme kolmistaan- rauhassa.
Pienimmän asennetta ravintolaa kohtaa ei helpota se, että hän saa kolmantena päivänä vatsataudin. Yhtäkkiä kävelyllä hän vain ilmoittaa, että on huono olo ja siitä kaikki alkaa. Hänen mielestään tauti on tullut ravintolasta. Tämä on tietenkin täysin mahdollista, mutta emme halua vahvistaa inhotusta entistä enempää. Mainitsemme asiasta kuitenkin oppaalle, joka on ollut ihanan avuliaana joka hetki. Aamulla huoneemme näytti vielä kuin siellä olisi vietetty liian monien drinkkien jälkeinen yö. Peitto ja tyyny ovat oksennuksen vuoksi heitetty vessan lattialle ja pulloja on joka puolella, tosin ne sisältävät vain vettä, paha haju velloo ilmassa. Hotellissa sairastaessa on onneksi se mukava puoli, se ainut mukava puoli, ettei lakanoita tarvitse pestä itse. Kotona tästä olisi seurannut vuorokauden jatkunut pyykkirumba, nyt sen hoitaa siivoojat, Lattiatkin pestään.
Onneksi iltapäivällä peiton alta ilmottaa pienet kalpeat kasvot: Mamma nyt mulla on hyvä olo! Takaisin hiekalle.
