Rosa drömmar

3/22/2017


Olen nyt tullut siihen tulokseen, että edellisessä elämässä olen varmasti ollut karhu tai mahdollisesti sisilisko, koska suosin myös aurinkoa. Siis jokin eläin joka nukkuu tämän kylmän ja karun kauden yli. Ja siitä elämästä minulle on jäänyt sellainen häntäluun tapainen jäänne, jonka johdosta vaivun kevyeen koomaan viimeistään tammikuussa. 

Onneksi minulla sattuu olemaan muutama karhukaveri, jotka ymmärtävät mitä tämä talvi meille tekee. Yhdessä voimme sitten jutella sekavia ja jakaa myötätuntoa, kun oikein ottaa päähän. Tai haaveilla vaaleanpunaisten lasien läpi kaukaisista maista, jonne tahto päästä on jatkuva. 

Ensimmäisten aurinkoisten päivien aikana minä sitten siristelen silmiäni epäuskoisena ja joka vuosi ihmettelen lämpöä, jota en osannut odottaa. Näiden säteiden hiljalleen sulattaen routaantunutta sisintäni annan anteeksi vielä muutamat takatalvet ja iloitsen siitä, että vihdoin saa herätä valoon. 



You Might Also Like

2 kommenttia