Arjen anarkiaa

8/22/2016


Viime viikko oli niin kiireinen, että viikoloppuna päiväunet maistuivat itse kullekkin.

Miespuolisesta jäsenestä meillä näki viime viikolla vain vilahduksia. Mieheni oli koko viikon opiskelemassa virtuaalitodellisuutta sekä tähän liittyen tekemässä lyhytelokuvaa, joka esitettiin keskiviikkona Helsingin Tennispalatsissa, mutta nähtävissä vielä Rakkautta ja anarkiaa* - festivaaleilla ( tästä lisää myöhemmin ).

Tyttäremme sairastui ensimmäiseen  syysflunssaan, jonka hoitamiseen saimme onneksi apuja, koska myös minulla oli töissä sellainen tilanne etten kyennyt jäämään nuhanenän kanssa kotiin.

Emme tietenkään olleet osanneet valmistautua yhden jäsenen poissaoloon, joten esimerkiksi ruokakaupassa käynti jäi minun sekä nuhanenän vastuulle. Nuhanenän yskiessä ja lopulta parkuessa, puolet suunnitelluista tavaroista unohtui kauppaan ja seuraavana päivänä odotti samat kuviot. Myös koira, joka nakertaa salaa olohuoneen korituolia jos ei ole riittävästi tekemistä, piti muistaa kipityttää tarpeeksi monta kertaa ulkona!  

Syysflunssan lisäksi pienokaisemme kanssa iloa arkeen on tuonut orastava uhmaikä, joka aiheuttaa aivan mahdotonta vääntöä joka asiasta.
Mennäänkö portaita vai hissillä? - Mennään portaita!, päättää pienin. Puolivälissä portaita - Mennään hissillä! - Eikun nyt kävellään portaat ylös, ei enää lähdetä alaspäin, selitän hänelle. Tämän seurauksena pienokainen heittäytyy traagisesti portaikkoon ja huutaa niin kauan, kunnes saan raahauttaua hänet sekä toisessa kädessäni olevat miljoona muuta tavaraa ovestamme sisään. Eteisessä onneksi jo helpottaa! Harmia on myös aiheuttanut mm. ettei ehtinyt painaa bussissa kelloa, koska ei halunnut. Kaupassa ei istuta enää autokärryyn, sehän on ihan vauvojen hommaa! Ruokakaukalon käytöstä puhumattakaan! Ja auta armias jos ei itse saa valita mitkä kengät laittaa jalkaa. 

Elämä on... 

You Might Also Like

0 kommenttia