Hip hip hurraa! Onnea!

1/09/2015

Juhlimme loppiaisena tyttäremme synttäreitä, mutta en oikein vieläkään tunnu käsittävän, että hän on jo vuoden ikäinen. Vuoden! Juurihan sitä oltiin menossa kätilöopistolle, valmiina vanhemmuuteen ja tässä sitä jo ollaan, pää edelleen ihan pyörällä. Mitä se vuosi piti sisällään? No ainakin tuhansia vaipanvaihtoja, maitoa joka paikassa, unettomia öitä, liian pieniä tai liian suuria vaatteita sekä paljon uusia hampaita ja mustelmia. Mutta mukana on ollut myös niitä pieniä hetkiä, kun aika tuntuu pysähtyvän, silloin pienet asiat muuttuvat suuriksi. Miten ihmeellistä on oppia laittamaan hattu päähän tai kuinka kivaa on hymyillä lentokoneessa wc jonossa seisoville matkustajille, puhumattakaan napeista, niitä kannattaa tarkastella. Aikuisena tällaista ei pysty enää kokemaan tai ainakin sinua pidetään outona, ehkä jopa epäkohteliaana, jos naureskelet jonossa hätäänsä pidätteleville kanssamatkustajille. Ehkä siksi me olemme valmiita elämään vuosia univelkaisina ja tekemään mitä hullumpia asioita, koska lapsien kautta voi nähdä maailmaan, jonka itse oli jo unohtanut.

Tätä on syytä juhlistaa! Onnea meille vanhemmille ja onnea tyttärellemme!