Uuteen kotiin
12/12/2014
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Olen kai vihdoin kasvanut aikuiseksi tai ainakin täyttänyt jotain siihen kuuluvia kriteerejä. Yksi iso askel aikuisuuteen tapahtui muutama kuukausi sitten, ostin tai siis ostimme asunnon. Nykyinen kaksiomme alkoi tuntua ahtaalta meidän pikku perheelle ja vaikka kuinka olisimme halunneet jäädä asumaan tuttuun koloomme, emme keksineet keinoa miten olisimme saaneet neliöitä lisää. Vääjäämättä muutto alkoi siis häämöttää. Tästä seurasi tunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia kestänyt asuntoilmoitusten tutkiminen. Haaveilimme, että olisimme voineet jäädä asumaan Helsingin keskustaan, mutta isompien asuntojen hinnat ovat niin kovat, että sen haaveen sai unohtaa heti alkumetreillä. Tärkeää oli kuitenkin pystyä säilyttämään helpot ja nopeat yhteydet keskustaan. Niinpä päät kääntyivät kohti Espoota.
Emme ehtineet kovinkaan monessa näytössä käydä, kun sattumalta törmäsin ilmoitukseen, jossa oli kolmio omalla pikku pihalla lähellä meren rantaa. Jostain syystä emme noteeranneet sitä ensin sen kummemmin, kunnes taas näyttöihin matkalla mennessä, ilmoitus asunnosta palautui mieleeni. Kauhukseni huomasin, että asunnossa oli juuri viimeinen näyttö menossa, jonka jälkeen se poistuisi myynnistä. Asuntoon oli tulossa putkiremontti ja asukkaat olivat lähteneet kokeilemaan jospa asunto saataisiin myytyä muutamassa kuukaudessa, mutta olivat valmiita palaamaan siihen itse remontin jälkeen, jos näin ei kävisi. Siinä sitten kaasu pohjassa ajoimme näyttöön, samalla soittaen välittäjälle, että täältä tullaan, älä mene! Ehdimme ja vaikka kovin paljon en näytöstä muista mitään, nyt me omistamme asunnon Espoosta. Muutaman päivän päästä me myös asumme siellä.
Emme ehtineet kovinkaan monessa näytössä käydä, kun sattumalta törmäsin ilmoitukseen, jossa oli kolmio omalla pikku pihalla lähellä meren rantaa. Jostain syystä emme noteeranneet sitä ensin sen kummemmin, kunnes taas näyttöihin matkalla mennessä, ilmoitus asunnosta palautui mieleeni. Kauhukseni huomasin, että asunnossa oli juuri viimeinen näyttö menossa, jonka jälkeen se poistuisi myynnistä. Asuntoon oli tulossa putkiremontti ja asukkaat olivat lähteneet kokeilemaan jospa asunto saataisiin myytyä muutamassa kuukaudessa, mutta olivat valmiita palaamaan siihen itse remontin jälkeen, jos näin ei kävisi. Siinä sitten kaasu pohjassa ajoimme näyttöön, samalla soittaen välittäjälle, että täältä tullaan, älä mene! Ehdimme ja vaikka kovin paljon en näytöstä muista mitään, nyt me omistamme asunnon Espoosta. Muutaman päivän päästä me myös asumme siellä.
2 kommenttia
Onnea uuteen kotiin! Meillä on samanlainen tummansininen pesuvati kuin teillä. Sen saimme, kun muutimme uuteen asuntoon vuonna 1974.
VastaaPoistaKiitos! Kyseinen vati saattaa olla jopa yhtä vanha, se on Viveltä lainassa :)
VastaaPoista