Helsingistä Kuortaneelle
10/06/2019
Lähdimme pienimmän kanssa lyhyelle pyrähdykselle Etelä-Pohjanmaalle. Hyppäsimme Pasilasta Seinäjoen junaan ja sieltä jatkoimme bussilla Kuortaneelle, jossa treffasimme isoisän ja karvaisen. Junalla matkaaminen on mielestäni ihanaa, saa liikkua vapaasti, leikkiä ja syödä maisemien vilahdellessa ympärillä.
Jotenkin odotin tätä matkaa. Ajatus hetkeksi pois lähtemisestä tuntui hyvältä ja punaisella talolla olen oppinut jalon taidon- olemaan tekemättä mitään. Näin jo meidät istumassa takkatulen ääressä lokakuun pimeyden kääriytyessä ympärilllemme ja minulla olisi aikaa touhata pienimmän kanssa, nauraa, olla vaan.
Hygge haaveet mielessäni pakkaan laukkumme. Lähdön hetkellä pienintä kuitenkin alkaa harmittaa miksi ulkohousut täytyy laittaa jalkaa. Yritän selittää miksi lämpimästi kannattaa pukeutua, vaikka yksinkertaisin vastaus olisi ollut, että koska ulkona on kylmä. Ilmeisesti ulkohousut ovat jotenkin lapselliset, sillä olemme joutuneet käymään tätä keskustelua lähiaikoina ennenkin. Siistä johtuen krokotiilin kyyneleet valuvat ja itku täyttää eteisen. Kello käy, etsin hädissäni pinkkejä sormikkaita, koska mustat eivät käy, mutta onneksi housut lopulta menevät jalkaan. Pääsemme matkaan, pinkit sormikkaat laukussa, mustatkin varalle.
Tuumin, jotta saisimme matkafiilistä nousemaan, nappaamme asemalta uunituoreet pullat sekä kuumat juomat. Löydämme oikean raiteen ja pian istumme InterCityn toisessa kerroksessa suussasulavia pullia maiskuttelemassa. Syön liian hitaasti, koska en ajatellut että pulla pitääkin upottaa kahdella haukulla ja pian pienin pyytää minua siirtymään. Nappaan juomani ja väistän käytävälle, hän kiitää kohti leikkipaikkaa. Ehkäpä näin on hyvä, ehdin hetken katsella maisemia ja fiilistellä ikkunassa vaihtuvia syksyn värejä. Niin kaunista! Pienin juoksee takaisin kirjojen kanssa, hän haluaa että luen ne. Kun Risto Räppääjät ovat luettu, hän haluaa vessaan. Samalla reissulla pysähdymme ravintolavaunuun, jossa otamme välipalaa. Alan hetkellisesti epäillä otinko asemalta väärän lapsen mukaani, kun hän makaa lattian ja tuolin välillä kieli ulkona " mä en jaksa odottaa!". Kulautan teen kurkkuuni "No mennään sitten".
Etsimme paikkamme ja jutustelemme mukavia. Pian pitääkin taas mennä vessaan. Alakerran lastenhoitohuone on varattu ikuisuuden, luovutamme ja ahtaudumme yhdessä tavalliseen vessaa, neliön kokoiseen koppiin. Onneksi se oli viimeinen kerta, kun siellä tarvitsi käydä ja alamme saavuttaa Seinäjokea. Juna on kuitenkin hetken jo madellut ja syyksi ilmoitetaan lähitilalta karanneet lehmät, joita pitää tarkkailla etteivät eksyisi raiteille. Onneksi eksyneitä ei tullut vastaa. Sillä aikaa olemme vallanneet leikkipaikan, minä otan kuvia ja pienin näyttää kaikki temput mitä osaa. Välillä hän pomppii pitkin käytävää " Tuolla takana oli vaan yksi täti, joka näpräsi puhelinta!" .
Seinäjoella meitä odottaa vielä lyhyt bussimatka Kuortaneelle. Pienin jutustelee pysäkillä naisen kanssa, joka kyseli meiltä aikaisemmin apua. Pienin ehtii hetkessä kertomaan missä asumme, minne olemme menossa ja mitä aioimme perillä tehdä- syödä herkkuja herkkutädin kanssa. Minä kommentoin sivussa, että kutsumme naapuriamme Kuortaneella herkkutädiksi, koska hänellä on aina hyvyyksiä, "Eikä me pelkkiä herkkuja sinne olla menossa syömään." Nainen varmaankin huokaisee helpotuksesta, kun bussi vihdoin lipuu laiturille ja hän pakenee perälle istumaan, me jäämme etupenkeille. Pienin haluaisi nukahtaa, mutta ei ehdi, koska matkaa tehdään enää vartti. Pysäkillä meitä odottaa isoisä, karvainen on jäänyt talolle.
Talolla luonto on siirtymässä talveen, värimaailma on vihreästä vaihtunut ruskean, keltaisen ja punaisen upeaan sekoitukseen. Sieniä on tupsahdellut joka puolelle, mutta herneet ovat jo pakkasen kovettamia, marjat metsistä loppuneet. Valmiin vehnän keskellä vilkkuu karvainen, se pomppii kuin kenguru eteenpän.
Illalla pienin ottaa siskonpedissä kädestäni kiinni " Haluun olla ihan sun lähellä." Puristan kevyesti pientä kättä "Niin mäkin sun ja kiva kun lähdit mun kanssa reissuun". Katson kuinka matkan väsyttämä tyttö nukahtaa pian. Mietin, samalla lisäten peittoa nukkuvan päälle, että vaikka huomenna jälleen neuvottelemme ulkohousujen käytöstä, en vaihtaisi tästä kaikesta hetkeäkään.
.jpg)
0 kommenttia