Oulangan kansallispuisto
7/09/2019
Vielä keväällä olimme suuntaamassa Saksaan, mutta jotenkin siinä kaikessa remontti- ja muuttohässäkässä mielemme muuttui. Suomi alkoi pyöriä mielessä enemmän, etenkin kun kirjoitin matkavinkkejä kesäksi kotimaahan. Mainitsinkin silloin, että myös Lappi on ollut pitkään haaveissa ja aikatauluja miettiessämme kahden viikon kesärundille, kotimaa alkoi tuntua Saksaa inhimillisemmältä, emme halunneet ajopäiviä liikaa.
Eipä siis turhia mietitty, kun katsoimme autojunia Rovaniemelle ja pari paikkaa oli enää lemmikkivaunuissa jäljellä. Juuri kun muuttolaatikot oli saatu sisään ja hieman tavaroita paikoilleen, pakkasimme jo kasseja yöjunaan.
Perillä pohjoinen näytti heti kyntensä, ilma oli kolea, vettä tuli kuin ämpäristä kaatamalla ja Helsingissä päälle puetun kesämekon sai todeta huonoksi ideaksi. Ensi töikseen kävimme ostamassa kevyttoppatakit ja kumisaappaat, sillä nopeasti pakatuista laukuista löytyi vain kevyttä päällepantavaa. Tilasin myös etelästä saapuvalta isältäni paksumman peiton, koska autossa niitä ei ollut tarpeeksi lähemmäs nollaa laskevia yölämpötiloja varten.
Kun varustus oli saatu kohdilleen, oli aika nauttia. Lappi oli juuri sellainen kuin sen lapsuudesta muistan: viileä, jylhä, hiljainen, unohtamatta jokapaikassa jolkuttelevia poroja. Loputtomasti jatkuva metsä ja maantie saivat innostumaan niistä harvoista huoltoasemista joita matkalla eteen sattui. Jatkuva valoisuus vei ajan mennessään.
Rovaniemeltä lähdimme laskeutumaan kohti itää, Oulangan kansallispuistoon. Puisto tarjoaa monipuolisesti nähtävää sekä aktiviteettejä, patikoinnista melontaan. Puiston verkkosivuilta kannattaa käydä tutkimassa retkiehdotuksia eri vuodenajoille sekä vinkkejä aktiviteetteihin.
Me kävelimme porukalla Rytikönkään reissun, joka on 5 kilometriä pitkä ja pienimmälle kulkijalle juuri sopiva. Taitoimme polun noin parissa tunnissa ja viisivuotias jaksoi hyvin kävellä koko matkan, kun varrella vastaan tepasteli poroja, joita edes karvaisen haukunta ei saanut pelästymään ja opettelimme esi-isiemme elintapoja. Illalla meitä odotti leirintäalueella kuuma sauna mahtavailla jokimaisemilla ja nuotiolla paistetut makkarat. -Ah, täydellistä!
Seuraavaksi punainen auto suuntaa kohti länttä Pohjanmaalle, tarkemmin sanottuna Pattijoelle, mistä muuten isäni mielestä saa Suomen parasta rieskaa, etelästähän me saamme vain "sitä piraattirieskaa". Ottakaa huomioon, että hänen mielipiteensä saattaa olla hieman puolueellinen, koska hän on Pattijoelta syntyjään.
0 kommenttia