Mistä saa Suomen parasta rieskaa?
7/13/2019
Suomirundimme lähenee loppuaan, vähän jo haikeana katselen näitä kuvia, niin moni paikka on osannut yllättää ja ilahduttaa. Myönnettäköön, että täysin ruusuisia nämä pari viikkoa eivät ole olleet, vettä on tullut niskaan ja yöllä on herätty kylmyyteen, muistaen, että se lämmitin onkin jäänyt auton ulkopuolelle. Tämän viikon viileys on saanut meidät mukavuudenhaluisiksi. Olemme jääneet pitelemään sadetta Etelä-Pohjanmaalle, ennenkin kuvissa vilahtaneille punamultaiselle talolle. Villasukissa tepastelu ja takkatulen loimu ovat tuntuneet niin hyvälle, että jumitamme täällä edelleen, vaikka aurinkoakin on jo saatu. Ensiviikolla tulevat työt kuitenkin ajavat meidät pian kohti etelää.
Muutama paikka on rundilla jäänyt erityisesti mieleen. Ensimmäisenä niistä mainittakoon Raahen Langin kauppahuone, jonne herkuttelijoiden ja visuaalisten fiilistelijöiden on ehdottomasti suunnattava- Kaikki on tässä paikassa mietitty viimeistä myöten! Köökissä tuoksuu joka aamu tuoreet leivonnaiset ja arkisin tarjolla on myös lounasta. Mikäli haluaa hemmotella itseään kauniissa puitteissa oikein kunnolla, löytyy kauppahuoneelta unikkia majoitusta.
Raahesta koukkasimme myös Pattijoelle, mistä jo aikaisemminkin mainitsin, sieltähän saa Suomen parasta rieskaa, ainakin isäni mielestä. Samalla, kun hän lappasi Pullapirtin ohrarieskaa koriinsa, hän selitti jälleen kuinka etelästä saa vain " sitä piraattirieskaa" ja nyt kun täällä ollaan, pitää rieskaa ostaa talvenkin varalle. Saanen epäillä, etteikö kyseistä rieskaa saisi myös etelästä, mutta miksipä ei lähtisi reissuun vaikka vain hakemaan lapsuudesta tuttua leipää kotikunnilta. Ainakin pienin pääsi makuun niin hyvin, että nyt maistuisi vaan " se pehmeä leipä".
Uusikaarlepyyssä kävimme fiilistelemässä mieheni entisiä opiskelupaikkoja ja yövyimme joen rannassa kauniilla Juthbackan leirintäalueella, joka on sopivasti aivan keskustan kupeessa. Pystyimme siis helposti jättämään leirin ja käydä koluamassa kirppiksiä sekä syömässä jäätelöä. Tajusin vasta nyt, että satuimme saamaan Uusikaarlepyyssä niin lämpimät päivät ettei siellä tullut saunottua ollenkaan. Ensi kertaankin jää siis vielä jotain!
Matkalla koukkasimme Pännäisissä hakemassa vinkkejä tulevaan kasvihuoneeseemme puutarhamyymälästä Garden Florasta, jonka omistaa mieheni ystävä. Varoituksena sanottakoon, että Ihanien istutusten sekä ideoiden keskellä multasormet alkavat helposti syyhyymään.
Kuortaneella kävimme sadepäivän iloksi kuvataiteilija Soile yli-Mäyryn taidehallissa, jossa järjestetään myös paljon erilaisia tapahtumia. Kolmen euron hinnalla pääsee taidehalliin sekä pihan tallikahvilaan, josta löytyy yläkerrasta lisää taiteilija töitä. Taidehalli on kesäisin avoinna päivittäin ja halutessaan saa opastuksen sekä voi esittää kysymyksiä.
Samasta kunnasta löytyy myös Kaatialan louhos, joka on Lentilässä sijaitseva käytöstä poistunut avolouhos. Aikoinaan sieltä louhittii maasälpää ja kvartsia. Alueella on kaksi veden täyttämää louhosta, joissa vesi on turkoosin kirkasta. Pienempi louhos on käytössä uimalana ja siinä on pieni lapsiystävällinen ranta. Suurempi louhos on pyöreä ja halkaisijaltaan yli 200 metriä, tämä yli 30 metriä syvä louhos on urheilusukeltajien suosima sukelluspaikka. Alueelta löytyy myös edelleen korukiviä ja meistä pienin haali itselleen pussillisen kiiltäviä "timantteja".
Ps. Instagramin puolella lisää kuvia ja kuulumisia Storyn puolelta. Ja nyt on meidän haastattelu Meidän mökki- lehteen on myös luettavissa verkossa. Löydät sen täältä.
0 kommenttia