Pohjalaistalo

5/22/2019


Lämpimät terveiset Etelä-Pohjanmaalta! Jos emme olisi tutun punaisen talon pihassa, voisin porottavan auringon ansioista luulla, että olemme jossain paljon kauempana. Pakkasin lähtiessämme villapaitoja ja kumisaappaat, mutta vain yhden lyhythihaisen puuvillapaidan, shortsit eivät käyneet mielessäkään. Olen siis viime päivät nykinyt farkkujeni lahkeita ylös epätoivoisesti ja selkäni iho tuntuu kireältä, koska myös aurinkorasva vain kävi laukussani, kunnes tuumin ettei sitä missään nimessä kannata raahata mukana. -Miten tätä hommaa ei opi ikinä? Kaikesta huolimatta olen auringosta onnellinen ja talven kalvettamat jalkani ovat jo hieman saaneet väriä farkkujen puristuksesta.


Kuvien upea punainen talo on mieheni isän lapsuuden koti. Olemme jo pitkään suunnitelleet tekevämme yhdestä talon lukemattomista huoneista meille oman. Vain liikkuva kesämökkimme on hidastanut ajatusta, aika ei tunnu riittävän molemmille. Toisaalta tukikohta Pohjanmaalla voisi lisätä mahdollisuuksia tutustua autolla pohjoisempaankin Suomeen, mikä on ollut myös pitkään haaveissa. Ajatusta helpotta, ettei kyseessä olisi onneksi mikään suhteettoman suuri projekti, talo on itsessään hyvin hoidettu. Vain yläkerta on ollut tyhjillään, siellä seinät ovat jo käärineet tapetit nurkistaan ja takka murtunut käyttämättömyydestään. Me tietenkin haluaisimme juuri sinne. Yksi talon lempi ikkunoistani on juuri yläkerrassa ja siitä on näkymä pelloille sekä tielle. Samasta huoneesta löytyy vanha sinertävä kaappi, jonka ovet eivät edes mene kiinni kunnolla, mutta jättäisin sen juuri sellaiseksi vanhoineen kirjoineen. Maalinsa kuluttaneet tummat lautalattiatkin saisivat pitää pintansa, vain seinät kaipaavat uutta maalia ja tapettia.


Mutta vielä ainakin tämän kesän Pohjanmaa saa odottaa. Meillä etelässäkin odottaa tulevan kotimme muutokset, yläkerran lautalattia on nakutettu, mutta se kaipaa vahausta ja alakertaan ei ole vielä päästykään, muuttaakin pitäisi pian. -Eiköhän tässä ole nyt hankittu hääräämistä koko kesäksi. 


Vanhat talot ovat kauniita ja haluaisin pelastaa niistä jokaisen, etenkin ne kaikkein pienimmät, sammmalkattoiset kuusien alta kurkkivat. On kuitenkin ymmärettävä fakta, ennenkuin sellaisen hankkii, että mutokset vaativat työtä ja rahaa. Remonteille kannattaa luoda mahdollisimman realistinen aikataulu ja budjetti, ettei huomaa talven yllättävän liian nopeasti ja miettiä löytyykö itsestä intoa painaa työmaalla normi töiden päälle.

On kuitenkin hyvä muistaa, että mikään ei ole mahdotonta ja itsetehtyä työtä arvostaa vielä tulevinakin vuosina! Tietoa jaetaan onneksi paljon ja etsivä löytää. Myötätukea ja vinkkejä vanhojen talojen kunnostukseen löytää esimerkiksi Facebook ryhmästä Pelastetaan vanhat talot*. Tarvikkeita ja asiantuntevuutta tarjoaa lähellä Hämeenlinnaa sijaitseva Metsänkylän navetta, jossa itsekin olemme usein vierailleet. Vanhan vaalimista on alettu arvostaa entistä enemmän, mikä lisää myös tarjontaa.


Suunnitelmissa oli aluperin kotiutua Tampereen kautta, onneksi olemme tottuneet ettei asiat aina mene niinkuin on ajateltu. Aikaa on mennyt liikaa jäätelön syöntiin, maisemien ihmettelyyn, auringon palvomiseen ja hiekkateillä kävelyihin. Hyvä niin. Tampere ei ole katoamassa.








You Might Also Like

0 kommenttia