Etäisyyttä arkeen
5/19/2019
Täytyy sanoa, että vähään aikaan ei ole tuntunut näin hyvältä! Olemme olleet ottamassa etäisyyttä arkeen mummini mökillä, joka kätkeytyy syvälle Keski-Suomen metsän keskelle. Kaiken sen kotona pyörivän remonttihässäkän ja entisen kotimme myymisen keskeltä pois pääseminen, tuntuu taivaalliselta.
Muistan joskus mummini kutsuneen tätä paikkaa "maanpäälliseksi paratiisiksi", teini-ikäinen minä hymähtelin hänen jutuilleen- vielä silloin vapaus merkitsi meille molemmille hyvin eri asioita. Tälläkertaa mietin kuitenkin mummini sanoja eri silmin. Hiljaisuus metsän keskellä on maagista, aivan kuin sisälläni kevenisi, vain linnut pitävät omaa konserttiaan. Toiseksi, koko aikana emme ole nähneet ketään. Kävelyillä on tullut vastaan vain ajan haalistamia taloja, jotka luonto on vallannut hiljalleen takaisin itselleen. Silti niiden harmaat hirret seisovat vielä uljaina, odottamassa pelastajaansa.
Muistan joskus mummini kutsuneen tätä paikkaa "maanpäälliseksi paratiisiksi", teini-ikäinen minä hymähtelin hänen jutuilleen- vielä silloin vapaus merkitsi meille molemmille hyvin eri asioita. Tälläkertaa mietin kuitenkin mummini sanoja eri silmin. Hiljaisuus metsän keskellä on maagista, aivan kuin sisälläni kevenisi, vain linnut pitävät omaa konserttiaan. Toiseksi, koko aikana emme ole nähneet ketään. Kävelyillä on tullut vastaan vain ajan haalistamia taloja, jotka luonto on vallannut hiljalleen takaisin itselleen. Silti niiden harmaat hirret seisovat vielä uljaina, odottamassa pelastajaansa.
Kävimme kuvien lammessa usein lapsena uimassa ja kalastamassa. Aina silloin puhuttiin, että joku päivä lampi vielä kasvaa umpeen ja lakkaa olemasta, koska kukaan ei sitä säännöllisesti hoida. En ole käynyt lammella yli kahteenkymmeneen vuoteen, joten oletin sen nyt sitten kadonneen. Mutta lammen sillan välinen virta ei ole pysähtynyt, vain kaikki ne veneet ovat rannasta poistuneet ja joen reunat kaislikoituneet. Ilme ei ole muuten muuttunut, luonto on hoitanut itse itsensä. Karvainen kävi jo heittämässä talviturkkinsa, useista kielloista huolimatta. Kun on vettä, uimaan on mentävä!
Parin päivän jälkeen kaivelen jo läppäriä ja kurkkaan sähköpostit, ei ole pakko, vain koska olen utelias. Huomaan, että Loviisalainen lehti Pikkukaupunki on julkaissut meistä tehdyn haastattelun. Mieleni lipuu Loviisan makasiinien hälinään, yllättäen haluan palata. Ehkä metsä on tehnyt tehtävänsä.
Lue meidän haastattelu, miksi maata pitkin matkailu on niin mahtavaa!
0 kommenttia