Mitä lapsuuden jouluista jäi mieleen?

12/11/2018



Huomenta kaikille! Voisiko nämä pimeät aamut vihdoin loppua ja joulu tulla. Syksy on taas tyypillisesti vilahtanut kaikessa kiiressään, jostain syystä sitä saa aina kalenterinsa aivan liian täyteen, kunnes viimeistään marraskuussa havaitsee viimeiset pari kuukautta menneen sumussa. Mutta joulu katkaisee kaiken, silloin ollaan vaan. Joulu merkitsee minulle ennen kaikkea yhdessäoloa. Etenkin silloin kuin minulla tai sisaruksillani ei vielä ollut lapsia, joulu oli yksi niitä harvinaisia hetkiä jolloin perheemme kokoontui yhteisen pöydän ääreen. Silloin vietin talvet lämpimässä, mutta tulin kuitenkin jouluksi aina kotiin. Olen myös pidellyt ensi kertaa siskoni ensimmäistä lasta Helsinki-Vantaalla tuloterminaalissa. Lasten myötä syntymäpäivät ja erinäiset kekkerit ovat tuoneet meitä enemmän yhteen. Joulutkin ovat muuttuneet, nyt mukana on lauluja ja leikkejä sekä tietenkin joulupukki on jälleen alkanut kyläillä meillä. Paketeista on tullut entistä tärkeämpiä, niitä jännitetään koko päivä ja sisältöä yritetään arvailla hypistelemällä.




Koska paketit ovat jännittävintä pienimmille, on tavaramäärä myös meillä lisääntynyt. Ensimmäisenä vuotena saimme niin monta lahjaa ettei tyttömme jaksanut edes avata kaikkia ja olisi ollut aivan tyytyväinen yhteenkin, karvainen onneksi repii avuliaasti vaikka kaikkien paketit jos tarve vaatii. Jotta koko idea ei menisi koiralle, olemme nykyään sopineet tarkkaan mitä kukin haluaa antaa. Onneksi lähipiirini hyväksyy kierrätetytkin lahjat, jotta kaiken ei tarvitse olla uutta. Mutta edelleen meillä tuntuu kaikilla olevan iskostuneena päähän, että lapsen pitää saada paljon lahjoja. Ehkäpä ne aina itsekin tuskissaan hokemat "Nyt jos olet kiltisti niin pukki tuo lahjoja jouluna!", ovat lunastettava aattona. Mitä paremmin olet käyttäytynyt, sitä enemmän paketteja kuusen alla odottaa. 


Ja mitä vanhemmaksi lapset tulevat sitä enemmän kilpailu kihtyy. Koulussa lahjoja vertaillaan ja materian määrään littyy jopa sosiaalisia paineita. Itse muistan laskeneeni kuinka monta pakettia joulu toi tullessaan ja määriä vertailtiin kaverien kesken. Henkseleitä pääsi paukuttelemaan se ketä pukki oli muistanut eniten ja joukossa oli ainakin yksi kalliimpi lahja. Nyt muisto tuntuu pinnalliselta, sillä en  edes muista mitä laskemistani paketeista sain. Muistan joulupukin, jännittyneen pikkuveljeni joka meinasi pudota sohvalta, kun pukki vihdoin tuli, isäni valvomassa yön yli uunissa paistuvaa kinkkua ja mummini höpöttämässä tarinoita menneiltä ajoilta. Kun istuimme joulupöytään äitini laittoi valot pois ja koko talo täyttyi kynttilänvalosta, johon isäni vitsaili että eihän täällä näe edes syödä, vasta suu tietää mitä pöydässä on. 


Havahduin tänä aamuna etten ole vielä ostanut pienimmälle mitään. On hyvä pitää mielessä, kun jälleen selailen verkkokaupan helppoa maailmaa, että lopulta ne hetket ovat niitä jotka mieleen jäävät. Jos minulle lapsena joulussa tärkeintä selkeästi on ollut yhdessäolo ja on sitä edelleen, miksi en korostaisi sen tärkeyttä materian sijaan? Kaupoissa tai verkossa pyörimisessä käyttämäni ajan voimme vaikka leipoa, mikä on pienimmän lempijuttuja. 

Totuus on kuitenkin se, että lahjat ovat silti tärkeä osa joulua! Ne tekevät oman jännityksensä ja antaminen tuottaa itsellekkin iloa. Kunhan välillä muistaa tämän kaiken tavaramäärän keskellä, että vähemmälläkin pärjää.


You Might Also Like

0 kommenttia